Kajsas

*Grauh*= villillä päällä [älä päästä lähelle ellet ole valmis vastaamaan seurauksista ;)]

*Grrrr*= kutsuu luokseen vietellen [varo!.. leopardin asettamia "ansoja" ;)]

*Räyh*= käy päälle [hui, peto on irti, olet mennyttä]

*murrrr*= on vihainen tai ärsyyntynyt [ole varuillasi ettei sinulle käy samoin kuin edelliselle;)]

*miauh*= haluaa että joku silittää ja hellii [ole rohkea, sillä pedotkin kaipaavat hellyyttä ;)]

E:'' Ja te kaks ette varmaan oo samassa ryhmässä'
J&J:'' Nooo?''
E:'' noku teillä on kummallaki joku ihmeen ADHD''
P:'' Sulla on AD ja Joonas sulla on HD. Ja yhdessä te olette ADHD.''
-Kaikki alkaa nauramaan-

-myöhemmin parvekkeella-
P:'' vittuku ei uskalla seisoa tässä ku lentää muuten parvekkeelta alas.''
K:'' no miten niin? tuohan on sopivan korkunen toi aita tossa.''
P:'' no hyvähän se sulla ku toi kaide on melkein tisseihin asti !''
K:'' kandee olla 158cm pitkä ''

Hymyilypakko

Filippiinien poliisit ovat saaneet käskyn pitää suunsa jatkuvassa iloisessa virneessä potkujen uhalla, koska kansa on alkanut pitää heitä kovaotteisina hapannaamoina. Uudet ohjeet antavat vaikutelman, että jatkossa pankkirosvojen ampuminenkin on syytä aloittaa kohteliaasti: "Hyvää päivää, anteeksi tämä pieni häiriö..."

Pariskunta lomaili kesämökillään järven rannalla.
Mies halusi kalastella aivan aamunsarastukseen, vaimo taas lueskeli mökillä.

Eräänä aamuna mies palasi mökille kalasteltuaan useita tunteja ja meni hetkeksi
päiväunille. Tällä välin vaimo suunnitteli menevänsä järvelle. Vaikka hän ei
tuntenut järveä kovin hyvin, hän päätti ottaa veneen. Hän sousi pienen matkan
päähän, heitti ankkurin veteen ja siirtyi kirjansa pariin.

Jonkin ajan kuluttua poliisi saapui omalla veneellään naisen luo. Hän souti aivan naisen viereen ja sanoi: "Hyvää huomenta. Mitäs teette?".

Nainen ajatteli itsekseen, että eikö se muka ollut aivan päivänselvää, ja nosti
katseensa kirjasta.

"Olette kalastukselta kielletyllä alueella", poliisi kertoi naiselle.
"Mutta kuulkaapa konstaapeli, ettekö te muka näe, että minä en todellakaan
kalastele?", sanoi nainen hieman närkästyneenä.
"Niinpä, mutta teillä sattuu olemaan mukananne kaikki kalastukseen tarvittavat
välineet. Minun on vietävä teidät kammarille ja kirjoitettava raportti", totesi
poliisi tärkeillen.
"Jos sen teette", sanoi nainen tuohtuneena: "minun on nostettava teitä vastaan
syyte raiskauksesta!".
"Mutta enhän minä ole edes koskenut teihin!", hämmästeli
poliisi.
"Niinpä, ette koskenutkaan", nainen vastasi: "mutta teillä sattuu olemaan
mukananne kaikki tarvittavat välineet".

Kertomuksen opetus: Älä koskaan kiistele sellaisen naisen kanssa, joka osaa
lukea. Todennäköisesti hän osaa myös ajatella

VAAKA

Vaa'at kuvittelevat olevansa kauniita ja komeita, vaikka
näyttävätkin ihan homoilta ja huorilta. Vaa'at saavat usein
huomiota minne tahansa menevätkin, mutta se johtuu siitä, että heillä
roikkuu vessapaperia kengässä tai heidän suupielissään on suklaata.
Vaaka tuijottaa koko ajan peiliin ja rakastaa itseään. Se hyvä
puoli heissä on, että itserakkaus ei näy ulospäin. Ainoastaan se on
raivostuttavaa, että he yrittävät koko ajan saada jotakuta
rakastumaan häneen itseensä. Luoja auttakoon häntä, joka rakastuu vaakaan!

MOTTO: "Kato eiksooki hieno?"
TYÖPAIKKA: edustustehtävät
AUTO: Söpö, punainen Renault

''Kaivakaa herra Bell haudastaan ! Tuokaa minulle herra Bellin pää ! Se perkele keksi todella ahdistavan laitteen, joka alistaa meidät ikuiseen sosiaalisten kontaktien ikeeseen. Suomalainen ei luovu puhelimestaan hetkeksikään. Se on paskallakin mukana. Puhelin on kuin liimautuneena käteemme. Aina kirjotellaan tekstiviestiä tai sitten heitellään jotain mitäänsanomatonta lätinää luurin syvyyksiin. Entäpä jos joskus ei huvita vastata puhelimeen? Sitä joutuu myöhemmin selittelemään. Selitä siinä sitten etten jaksanut vastata, koska tiesin, ettei sinulla ole kuitenkaan mitään asiaa.Sama pätee vaimon kanssa puhumiseen. Minkä takia minun pitäisi muka ilmoitella itsestäni, kun olen reisussa? Ei se puhelu minua takaisin kotiin saa.Mikseivät ihmiset voi vain ymmärtää, että on olemassa henkilöitä, jotka vihaavat puhelimessa puhumista. Minä olen sellainen henkilö. Tai oikeastaan vihaan vielä enemmän puhelimen soimista, sillä tiedän mihin se voi johtaa.
Puhelin soi aina väärään aikaan. Se soi silloin kun haluaa maata yksin krapulassa eikä siedä minkäänlaisia ihmiskontakteja. on vain kontakti pitkän syljen eritykseen ja vessan kaakeli- ja emalipintoihin. Tälläisena hetkenä joku vitun Urpo-Antero kyselee, että onko krapula. '' olit kuulemma eilen sammunut baariin.'' Saatna, että kiinnostaa siinä pöntön edessä hartausta harjoittaessa ja armoa rukoillessa ruveta vielä muistelemaan edellisen illan kulkua jonkun tekopirteän ihmisapinan kanssa ! Puhelin soi aina silloin, kun menossa on se ihmiskontakteista pyhin eli yhdyntä. Silloin toimitetaan aina jotain äärimmäisen vähäpätöistä asiaa, kuten '' mitä kuuluu''. '' No, mitäs tässä. Hoidan tätä lauantai-illan saunan jälkeistäni velvollisuuttani ja sohin vaimoa puoliveltolla kalullani kuun kelmeän valon valaistessa aktiamme.''
Keikkabussissa soiva puhelin on kaikista vittumaisin. Se ahdistaa todella. Ensinnäkin bussissa olevan metelin vuoksi puhelimessa puhuminen on yhtä helvettiä. Toiseksi siellä on yleensä aina joku puolituttu Kauko-Tellervo, joka kyselee omaansa ja tuhannen kaverinsa nimeä illalla olevan keikan vieraslistaan tajuamatta, ettei me mikän sosiaalihuolto olla. Mutta eihän sillä mitään väliä ole, mielellämmehän me maksamme jonkun ehkä viimeksi kymmenen vuotta sitten nähdyn vanhan koulukaverin lipun, ihan jälleennäkemisenriemusta. Varsinkin kun sitten tämä sama ''paras kaveri vuosien takaa'' ryntää heti välittömästi keikan jälkeen takahuoneeseen, ei anna meidän edes hengähtää, vaan huutaa heti korvaan miten ihanaa on nähdä ja puhuu niin paljon, että imee meistä sen vähänkin energian, joka pikkuhiljaa suorituksen jälkeen palautuu ruumiiseen. Ja koko tämän rituaalin ajan kaveri tyhjentää meidän takhuoneviinoja naamariin niinkuin ei olisi ennen viinaa saanut. Menee puoli tuntia ja tämä tottumaton viina-amatööri humaltuu ja alkaa ihmetellä, miten meistä on näin hiljaisia tullut. '' Ennen työ olitte pljon mukavampia, on tainnut vähän kusinousta päähän!''
Seuraavana päivänä tämä sama kaveri on kuitenkin jo unohtanut edellisen illan pienen purkauksensa, jonka me olemme selkääntaputtelulla ja alkoholilla laannutelleet. Mies soittaa aamulla kymmeneltä krapulaisille, väsyneille miehille hotellihuoneeseen (ellei sitten herää sen sängyltä jonkun meistä nukkuessa lattialla) ja pyytelee aamukaljalle. Äänessäkuuluu lievää pettymystä, kun yritämme selittää, ettei me keikkapäivänä voida ruveta kittaamaan viinaa heti aamusta eikä nyt muutenkaan jaksaisi nähdä kun pitää yrittää nukkuakin välillä.
Ja mikä parasta ! Kun tämä älyn kalifi on vuosien tauon jälkeen meihin yhteyden saanut, hän muistaajatkaa puhelinterroria viikoittain kysellen, mitä kuuluu. Mitä kuuluu? Vittu, että on tyhmä kysymys. Siihenhän pitää tietenkin vastata, että mitäs tässä. Ja kas, älykäs keskustelu on tosiasia.

Ihmiset,älkää soittako minulle. Muuten joudun repimään päänne irti ja pieraisemaan kaula-aukkoonne.''

Kirjasta: Rakkaudella, Hynynen Kirjoittanut: Jouni Hynynen