Tyhjät blogimerkinnät ovat kuin mykän puhetta. Tää on se otsikko.
Ootko sitä mieltä , että kuva kertoo ku tuhat sanaa. Mä oon, ja kuvakirjat OVAT just tätä varten keksitty. Niitä on lapsille ja aikuisille. Lapsia kiinostavat mm. Nalle Puhit sun muut skidipuheet, aikuisia kiinnostavat luontokirjat ja hienoista valokuvista koostuneita paksuja kirjoja. Niissä on kuitenki jonkinlainen teksti. Mut mitä siltä väliltä, eli meikäläisiltä? KVG. Me ollaan erilaisia. Jotkut ovat nii nörttei, ettei tarvitse mitää kirjaa, kuten mä. Mutta on olemassa myös niitä, jotka ovat lukutoukkia. He eivät pysty elämään ilman kirjaa. Heille syöminen jää toiseksi, mut mä onneks pystyn syömään. Nytki syön. Aamiaista. Ruoka joka kuuluu Miamarin ruokavalioon, se on munariisipasteija. Kyytipojaksi limua. Mut takasin kirjojen ääreen. Vierasta kieltä ei pysty lukemaan, saatikka puhua. Meitsi ei tykkää siitä, siks sitä pitää oppia. Harjoitus tekee mestarin. Tykkäätkö tietokirjoista. Mä nimittäin tykkään. Onneksi on mielipideoikeus, vai onko? Jos ei osaa lukee, nii ei pysty kirjoittaa. <3:lla Miukum@uku.
