Minä olen tyhjää täynnä.
Minun käteni ovat heikot,
ei vesilasikaan pysy otteessani.
Minun jalkani eivät kanna,
polveni vihloo kun kyykistyn.
Minun on kylmä,
tärisen yksinäisyyden tunteessa.
Minun pääni särkee,
korvani sattuvat musiikista.
Minun rintani kipuilee,
kun ajattelen mitä olen menettänyt.
Koska mielenterveydestä tuli minulle vastus?
Epävakaapersoonallisuus sanovat.
Ymmärtävätkö he edes todella mitä se tarkoittaa?
Minä olen tyhjää täynnä.
Syön olooni lääkkeitä,
jotka aiheuttavat minulle anoreksian.
Hoidan mieltäni pillereillä,
jotka turruttavat sisäisen huutoni.
Nukun tabletin voimalla,
joka saa aamuisin suuni maistumaan kuparilta.
Nielen kapselin,
jonka on tarkoitus tasoittaa mieltäni niin
etten halua juosta junan alle joka tunti.
Minä olen tyhjää täynnä
ja silti olen vuotanut ylitse.
Koska mielenterveydestä tuli minulle vastus?
