Vanhat Jumalat
Ympärilläni hautuumaa ja synkkää metsää, vain tuulen ääni kuuluu pimeydestä. Seison autiolla kirkkomaalla ja kuuntelen. Kuin tuuli puhuisi. Katson hautuumaan suuntaan, hahmo tuijottaa minua hautakivien keskeltä.
Hahmo pimeässä, minua katsoo.
Sydäntä jäätävä, kuoleman lupaus.
En liiku, en pysty pakenemaan.
Se lähestyy...
Kuulen takanani tulen räsähdyksiä. Käännyn katsomaan ja huomaan kirkon tornin palavan, kaadun hankeen.
Se palaa! Se sortuu!
Väärä jumala kaatuu!
Palaa koston tulessa!
Otamme takaisin sen mikä meiltä vietiin.
Kuulen hahmon kuiskivan takanani vieraalla kielellä, mutta se ei puhu minulle. Vain viimeiset sanat ovat suomeksi, käänny ja unohda. Risti putoaa katolta liekehtien.
Vanhat jumalat palaavat!
Jehovan kannattajat hukkuvat vereen!
Pohjoinen kuuluu taas aasaan!
