SamiLiukkonen

Part #9 Myrskyn silmässä ja tuulten riepottelemana

torstai 13. helmikuuta 2014 13:15

11.2
Pitkä viikko ollu takana kun rankkasadeiden takia yhteydet oli alhaalla viikon päivät. Viimeiset 1,5 viikkoa täällä irlannissa ja alkaa olee jo ikävä kotia(lämmintä sellaista).
Tänään käytiin Wexfordissa turisteilemassa ja toiveshoppailemassa. Muutama tavara löyty mutta ei raaskinu ostaa kun käyttötarkoitukseen oli turhan korkea hinta sekä ostin lähes kaikki tuliaiseni jo.
Sää muuttuu aurinkoisesta pilviseksi, tuuli yltyy ja alkaa piskottelee kun odotan noutajaa sovitussa paikassa. Vartti vierähtä; laitan viestin. Toinen sellainen; soitan ja sanoo olevansa 10min päästä täällä. Kolmaskin vierähti ja sitten vasta tullaan hakemaan. Noh onneksi autossa on lämmitetyt istuimet. Matka jatkuu Waterfordin rannikolle, jossa sovitaan 45min pysähdyksestä.
Tänä aikana tuli kuvattua meren tyrskyämistä ja korvissa ulvovaa tuulta. Palaan tapaamispaikalle, jossa vierähtää 30min ja sitten tulee viesti, että olen 7min kävelymatkan päässä. Paikalle päästyäni hän ihmettelee, miten suomalainen voi kuvata säätä sanoilla "bloody cold". Ei ne asteet tee sitä kylmäks, mutta jäätävä rannikkotuuli ja rasvan puute tästä kehosta. Maisemat oli kyll hienoja, mutta toi myöhästely kyllä nakertaa.

12.2
Päivän voisi tiivistää lauseeseen sähkö on tärkeä osa ihmisen elämää... aaaand it's gone. Aamulla heräiltiin kun tuuli tulvoo ikkunoissa(taas), katto paukkuu ihan kuin raekuuron alla ja sataa(taas). Katsottiin tulevaa sääennustetta niin 15m/s puuskittaista tuulta ja lähemmän 20mm vettä luvattu keskipäivälle. Noh tästä sitten jatketaan töihin eikä siellä sen kummallisempaa kunnes myrsky iskee kaupunkiin ja katkoo sähköt neljännesmiljoonalta mukaanlukien ravintolamme.

Syötyäni lähdettiin noutaa tenavat koulusta kun bussit ei kulje. Matkalla löytyy kaatuneita puita ja puunoksia sekä maassa makaavia sähkölinjoja. Sen aikaa kun isäntä oli hakees tenavia puuskittainen tuuli keikuttelee autoa(ei hätää, en nukahtanut). Kotiin päästyämme huomattiin että n. 150 litranen puinen kanikoppi oli tuulen voimasta kiertäny talon taakse ja menny palasiksi.
Päivän hämärtyessä lähdimme käymään naapureiden luona puhelemassa ja kun palasimme, oli kuu alkanut loistaa pivettömältä taivaalta, joka valaisi aika reippaasti matkaa. Yllättäen illalla saatiin vielä sähköt takaisin.

Kommentit

Vain sisäänkirjautuneet voivat lukea ja lähettää kommentteja.

Liity käyttäjäksi nyt - ja luo oma profiilisivu »