Mikä on se juttu mitä päässämme pelätään.
Onko se juuri se sama vanha tuttu,
Joka päivästä toiseen samaa rataa eletään
Tää on vaa elämää, makaan aina vaan satees selällää,
Vaikka kuinka yrittää senkin rutiinin selättää
Mietin miten ja mihin mun tieni vie
Anna mä mietin viel
kunhan oon pieni viel
vai oonko jo siel mihin mun päätökseni vie.
Miten mä hoidan tän mun pään,
Miten mä päihitän nää ajatukset tääl
Miten mä poistan tän,
Lisää sekasortoa tääl mun sisällä pään.
Miten sen teen, teenkö sittenkään,
Pää sanoo kaikkea ja pyytää mua hyppään
Mut se ei oo mä, vaan se mun synkin puoli.
Mut sit tulee se puoli joka välitää ja jaksaa
vaikka puoli toinen sen yrittää voittaa.
Sen takia yritän jaksaa,
mutta muista että mun kuori on särkyvää,
kuin heikoin jää.
Tunnen kipuu mun rinnas,
Miks meist puolet on hengis,
Miks puolet kuollu.
Vai onko ne missään sittenkään.
Taas nää kysymykset pyöriis.
Muistoi jäljel ainiaan.
Aika kuluu, kuluu kunnes jalat alta katoaa.
