[mikke]

Miksi mikään onni ei voi kestää?!?!? Vielä tämän vuoren alussa olin onnellinen, oli nainen ja oli lapsi jota sain käyrä katsomassa. Nyt on molemma lähtenyt pois elämästä, nainen lähti toisen miehen matkaan. Ehkä en ollut aina se mailman paras mies, kaikkeni tein että hänet olisin saanut pirettyä. Laitoin henkenikin peliin jotta olisin saanut pirettyä hänet, mutta eihän ihminen voi tunteilleen mitään jos rakastuu toiseen nii sit rakastuu. Lasta sain käyrä katsomassa aina kun oli itselle mahollista mennä katsomaan, sitten tuli toinen mies kuvioihin taas, sitten sekin homma meni vituiks. Lapsi on siis eri naisen kans, että ei ilmeisesti tämän ihmisen elämään ole onnea suotu. Muutaman kaverinkin kans on mennyt välit paskoiksi, ainahan asiaan tarvitaan kaks osapuolta mutta ei kaikki perkeles voi olla mun syytä. Kaippa sitä vaan pitää taipua tähän omaan elämään, tyytyä siihen että jos elämäs sattuu jotain hyvää mulle niin se ei kauaa kestä. Jokainen tallaa elämäänsä omalla tyylillä ja valitsee värinsä, välillä vaan tuntuu että mun elämään on jo värit päätetty etukäteen. Mutta kaikkeni teen että lastani saan tavata, ilman ns taistelua en tyyry siihen että häntä en näe