Miks kaiken pitää olla niin vaikeeta?
Yritän miten paljon tahansa tehdä kaiken helpoksi
niin ei auta.
Mikää ei onnistu.
En tunne itteenikää enää.
Tuntuu kuin oisin itse muuttunut sisältä.
Pelkää enää mittään,
odotan vaan aina pahinta mahdollista.
Luottamuskin on jo mennyttä itseeni.
Koko ajan on kylmä.
Niin kylmä etttei ajatuksis oo enää mitää ideaa.
Tunteet on tuskasia,
ite mä kuitenkin teen niistä tuskasia,
muuten niitten kans ei voi olla.
Missää ei oo enää järkee.
*************************************************************
Istun pimeässä, nurkkaan käpertyneenä
Tyhjä olo sisälläni, olen yksin
En tiedä mitä tehdä, epätoivo valtaa minut
En halua olla yksin, kaipaan läheisyyttä
Toivon että joku ottaisi ja halaisi
Sanoisi välittävänsä, pitäisi huolta
Suojaisi maailman kylmyydeltä, pahuudelta
Olisi siinä nurkassa kanssani, edes hetken..
**************************************************************''
Musta tuntuu helvetin pahalta,
enkä ees täysin tiiä miks.
Hei, ulkosestihan kaiken pitäis olla hyvin,
on ystäviä, koti ja koulu menee suht hyvin..
Mut miks mulla on sit näin helvetin paha olla,
ja miks mun kädessä on arpia?
Miks mun sisälle koskee,
ja mä en edes saa sitä sanottua..
Mä oon niin korkeella, mut silti niin pohjalla,
etten uskalla edes ajatella..
Miks kaiken pitää olla niin vaikeeta?
Mä en jaksa tätä samaa enää pitkään.
Lopulta mäkin romahdan painon alle.
Koko ajan lasi halkeilee enemmän
ja jossain vaiheessa se särkyy..
Mä en halua että niin käy! Mua pelottaa..
Mua pelottaa enemmän, kuin koskaan ennen..
Mitä korkeemmalle mä nousen,
sitä pidempi on pudotus..
