Gristian_Scarlett

Jos sydämen minulle avaisit
Sinne sukeltaisin
Sitoisin haavasi
Sulkisin syliini

Ketään ei enää sinua voisi satuttaa
Kaikki tuskaisa menneisyys
Pyyhkiintyisi

Rakkaudella sinut täyttäisin
Puhaltaisin sinuun elämää

Laskisin siipeni ympärillesi
Kuiskaisin olet saapunut kotiin

Pitäisin kädestäsi
Kun kulkisimme
Läpi elämän aikojen
Kantaisin sinua
Jos et jaksaisi kävellä

Rakentaisin muurit ympärillemme suojaksi
Meidän maailmamme
Ei kenenkään muun

(C)G16(kaikki oikeudet pidetään)

Nousevat kyyhkyset ilmaan
Valkeana peilaavat kirkasta sädettä
Lumoutuneena
Niitä katselevat silmät väsyneet
Liikaa pimeyttä nähneet
Maailma harmaa
On hetkeksi valaistu
Tie sirpaleinen
Ruusuin punottu

Kantaa tunnetta itsessään
Kristallia sydämessään
Se tielle johdattaa
Mahdollisuuden antaa
Läpi polkujen kaartelevien
Yli valtamerien
Kunnes rauhan saa
Siihen asti vaeltaa
Pitkin maailmaa

(C)G16(kaikki oikeudet pidetään)

Demonisoiva
Sointu joka hiljaisuuden rikkoo

Se hiljentäkää
Sielu sureva yksin jättäkää
Tässä maailmassa
On jo tarpeeksi tuskaa
Miksi siis siirtää energiaa mustaa

Käy pimeäksi jo ilta
Huokuu usvansa vanha silta
On kaikki liian kaukana
Läheisimmätkin
Aikojen takana
Ääni hiljainen kovenee taas
Se saapuu luokse mustissaan

Se hiljentäkää
Sielu sureva yksin jättäkää
Tässä maailmassa
On jo tarpeeksi tuskaa
Miksi siis siirtää energiaa mustaa

(C)G16(kaikki oikeudet pidetään)

Taas sisälleen kätkee sen
Tumman kyyneleen
Jota vuolaasti ei anna vuodattaa
Sen sisälleen kadottaa

Kasvaa järvi kyynelten
Ympärillä yksinäisyyden
Jäätyy sinne kantajansa
Loputtomaan tuskaisuuteensa

Ikirouta luokse ota
Anna kylmä syleilysi
Vedä minut synkkään pohjaan
Anna sinua hengittää
Näin on hyvä minun olla
Jäätyneenä itsessäni
Vaikka silti palelen
Sinun luotasi lähde en

(C)G16(kaikki oikeudet pidetään)

Viileässä vedessä kahlaat eksynyt sielu
Et valoa löydä
Niellyt on kaiken pimeyden nielu

Rakoilee taivas
Välkkyy valo kuun
Se kajastaa pintaan polun
Rantaan kohdistuu

Keskity valoon hohtavaan
Se veden päällä tanssii
Ja vie sinut turvaan
Korjaantuu siipesi rikkinäiset
Se haavasi solmii ja parantaa

Valonkantaja tiesi on pitkä
Monta kertaa
Tulet toivon unohtamaan
Saalistaessa sen
Pimeyden
Joka petojen planeetalla vaeltaa
Negatiivisuuden
Kylmyyden
Turhaan annat itseäsi alistaa
On aika matkaa
Jatkaa


(C) G16 (kaikki oikeudet pidetään)

Kuolevan rukous
Joka raastaa ilmassa
Kyyneleet valuen loppuansa toivoo
Kivuttomasti
Nopeasti
Vankila planeetalta pois tahtoo

Riivaajat ovella kolkuttaen
Muistuttamassa ajoista menneisyyden
Painotaakasta raskaasta
Sielun särkevästä paineesta

Musta on mieli
Sitä musta yö ruokkii
Varjot hämärät seinään kaartuu
Kynnet terävät ihoa kohti kurottautuu
Katseen kohdatessa
Takaisin varjoon piiloutuu

Harhailee näkö mielen maisemissa
Tuskistuneissa
Ahdistuneissa
Pudotettu on niskaan taakka
Kysyy kuoleva miksi minä
Eikä kuule vastausta

Kuluu tunti toinenkin
Miksi tänne enää jäisin
Mieleni on jo piloilla
Olen hyeenoiden raatona

Päivä on hämärä
Yö musta
Kuun sirppi on kuin viiltävä tuska
Kuolleet osiolla voit lukea minusta
Ja minun lopusta

(C)G16 (kaikki oikeudet pidetään)

Vastarannalla meren
Katsot kohti kaukaisuuteen
Kirkas vesi iskeytyy kivikkoon
Seasta taivaan repeytyneen
Aurinko paljastuu
Sen lämpö
Sinua hetken hyväilee

Kaipuun tunne rinnassasi
Olet yksin

Tunnen kuten sinäkin

Tämän taivaan alla
Minäkin olen yksin

Vastarannalla meren
Katson aallokkoa ja ajattelen sinua
Tämä vesi yhdistää meitä
Voisinpa olla vierelläsi
Laittaa käteni ympärillesi
Sytyttää intohimon roihun
Ikuisen rakkauden palon
Sulkea syleilyyni ja pitää kiinni
Kunnes päivä vaihtuisi yöksi
Jossa rakkautemme hohtaisi

(C) Gh 16 (kaikki oikeudet pidetään)

"Pimeässä"

Turhaakin turhempaa
Pitkää matkaa
Väsynein jaloin
Uupunein mielin

Olen hajoamassa

Energiani hiipuu
Lailla lyhdyn
Jonka tuuli sammuksiin puhaltaa
Sänkyyni vajoan
Mieleni syvyyksiin katoan

Olen unohdettu

Lailla syksyn
Hiljaa hiivun
Kuihdun ja poislakaistun
Enkä jaksa välittää

En enää


"Valon kuilu"

Kuplassa kaiken tiedon
Kytkettynä itseensä

Labyrintissa mielen
Tutkien portaaleja
Uppoutuneena muistoihin
Niitä uudelleen kelaavana
Yhteydessä kaikkeuteen
Josta kaikki muodostuu
Ymmärtäen eksymisensä
Aikakausissa elämän

Kanavoiden negatiivisuuden pois
Nähdääkseen valon
Ottamalla askeleen pois reunalta
Joka huokuu kadotusta
Tiedostaen itsensä uudelleen
Valossa kirkkauden
Vapautuen viimein
Kahleistaan pimeyden

"Matka"

Saapuen viimein tiensä päähän
Umpikujaa tyhjää tuijottaen
Kaikki on loppu

Ympärillä vain usva huokuu

Kuu valaisee tuon usvan
Kuin kynttilän hohde
Kauan sitten sydämessä
Aikoinaan se paloi
Nyt vain rakkautta
Yksin janoaa
Sitä rakkautta
Myös toivoa
Se itseensä valoi
Niin aika kului
Kynttilä loppuun paloi

Tiensä päässä jälleen kerran
Mutta tähti taivaalla
Kohteen osoittaa
Kunnes pääsee luokse rakkauden
Pimeässä myrskyssä
Yksin vaeltaa
Alla mustan taivaan

"Aava"

Aava meri
Hiljainen
Yksinäinen

Anna tuulen kerätä
Ilmaa siipieni alle
Nostata minut vapauteen
Kauniiseen kirkkauteen

Vie minut turvaan
Sulje lämpimään syleilyysi
Anna minun unohtaa maailman pahuus
Tuudita ikiuneen

X

"Eksynyt"

Joka kesän kauneus
Taas eteesi aukeaa
Matkasi taitat
Mustat lasit kasvoillasi
Pimeydessäsi
Ei valo ole tervetullut
Katsot ihmisiä kulkemassa
Kukaan ei näe
Kuinka kirkas päivä
On sinun silmissäsi melankolinen

Mielen syövereissä
Kuoleman kauneus
Virtaava harmonia
Kuin joki kyynelistä tehty
Mukana ajelehdit
Surussasi
Tuskassasi
Vuotavat haavat kihelmöiden

"Aura"

Pysähtyy ken tietä kysyy
Katsoen silmiin hymyillen vastauksen saa
Aika on pitkä odottaa
Vastaus kaiken mullistaa
Valot pimeät kirkkaaksi kääntyy
Hymy kaiken valaisee
Vastaus kierii energiana ilmassa
Hohtaen positiivista valoaan
Pimeys kaikonnut on
juna seuraava oikea on

X

"Yhdessä"

Olen kanssasi
Tuen tiesi kun askeleesi horjuu
Kannan sinut kun siipesi eivät kanna
Olen tukena kun meinaat kaatua
Tyynnytän myrskyn joka matkaasi hidastaa
Lämmitän sinua kun pakkanen paleltaa
Valvon untasi

X

Gh 16
(C) (kaikki oikeudet pidetään)

"Negativia"

Huokailua
Ympäristö suoltaa negatiivisuutta
Ei maadoitusta
Ei rauhaa

Katson kasvoja kiristyneitä
Aistin mustan tunteen
Stressi voima ajan hukkaa
Mielet mustissaan kulkee
Silmät neulansilminä
Ei tunteen paloa
Huokuu epätoivoa
Ei näe ympärillä olevaa valoa


"Psyco2"

Tuo tyttö surusilmäinen
Jonka henkiin herätin
Siipieni suojaan
Pahuudelta pelastin

Kadonnut on ikiajoiksi
Mistään enää löydä en
Kadonneet ovat jäljet
Mustien kenkien

Annoin kaikkeni
Mitä annettavissa oli

Kaipaan
Ikävöin

Syleilyn viimeisen
Sen mielessäni lähetän
Kera voiman positiivisen

Kaipaan sinua aina
Sinä olit elämässäni tärkeä ihminen
Tyttö surusilmäinen

"Irrallinen"

Suljen silmäni
Mielessäni aukeaa
Portti hautausmaan
Jossa kuolleet rauhan saa

Jos joskus katoan
Fyysisestä ruumiistani irtoan
Ei tarkoita että kuolisin
Vaan vapaaksi pääsisin
Vihdoin kotiin lähtisin
Tämän maailman ilolla taakseni jättäisin

"Puron kyynel"

Tulen väläys pimeässä
Kaipuu kuiskaus
Tuulessa kierrellessä

Sielu yksinäinen kaltaistaan etsii
Kääntää suuntaa pimeimpiin metsiin
Istuu luokse pienen puron
Kuulee suden ujelluksen sulon

Painaa päänsä polviinsa
Laskee puroon kyyneleensä

Niin kyynel tippui matkaan virran
Kohdalla pimeän sillan
Yhteenpunoutui kera toisen
Kaltaisen yksinäisen

Nousi kuu taivaalle
Valaisemaan tietä matkaajalle
Polkua lumoavaa kulkemaan
Astui neito valkoisissa vaatteissaan

Metsän kohina korvissa kaikui
Sielu puron uneen vaipui

"Riistäjät"

Maailma jossa elät
Sinä palat

Tulet vielä löytämään
Matkallasi karman
Se kaikki paha energia
Jonka matkaan saatat
Se kaikki palaa vielä luoksesi

Maailma jossa elät
Sinä palat

Korttitalosi
Elämäsi
Toisten tuskalla ansaittu
Energia
Jonka mukaan olet kaiken tehnyt
Sinut kahlitsee

Maailma jossa elät
Sinä palat

Kun viimeisetkin palaset
Korpit ruhostasi ovat nokkineet
Maa ottanut vastaan luusi hajonneet
Rauniosi syttyy uudelleen



"Kajastus"

Miksi särkyneen on tietään jatkettava
Miksi ketään ei kuule huutoa hiljaista

Elämässä tämän maan
Epätoivo jokaista koskettaa
Liikaa valheita
Liikaa tuskaa
Mikä ihmiskuntaa ristille ripustaa
Miksi ihmistä on satuttava
Jokaista meistä koskettava
Vapaan tahdon planeettako siihen ajaa
Kumpa tulevaisuudessa edes pieni toivon liekki voisi kajastaa

En ole mitään
Enkä kukaan
Muhun sattuu kaikki

Lause ihmisen tuskaisen
Menneessä ajassa kylmässä
Viimojen läpi tuokin taisteli
Toivottavasti rakkauden
Elämän ja onnen lopuksi ansaitsi

Maailma ei planeettana ole paha
Sen tahraa vain ahneet ihmiset
Sekä raha
Pahan ratas kaikkea pyörittää
Ihmiskunnan orjanaan pitää

Riko ratas
Pura lumous
Tehdään veretön vallankumous
Rakkauden ja toivon voimin
Voimme luoda kaikille paremman voinnin

X

"Kolmas silmä aukeaa"

Maailma suistumassa raiteiltaan
Kuolemaa
Tuskaa
Epätoivoa
Minne vain katseensa kääntää
Kaiken sen ympäriltään löytää

Pelolla hallitut ihmismassat
Sotakoneistoksi saarretut mielet
Internet propaganda
Negatiivisen energian inferno

Astu massasta sivuun
Nosta nyrkkisi ilmaan
Kaadetaan tätä hallitseva
Negatiivisen energian torni

Toisaalla sydämet hakkaa
Teollista ruoka paskaa
Tuo eliitin luoma mössö
Orjille koirankippoihin

Raatakaa lisää
Antakaa lisää
Rikkaan ahneus on loputon

Katso kuinka orjan merkki
Ihmisissä näkyy
Särkyneet katseet
Kahlitut mielet
Alistuneena elämänsä kuluttaa

Astu kanssasi paratiisiin
Hetken hurmioon
Unohdetaan tämä maailma
Vaivutaan rakkauden transsiin
Todelliselle sielujen harmonialle
Suunnataan energiamme
parempaan huomiseen

"Kosminen painajainen"

Pyyhkäisee ylitse
Tuo ääretön voima
Kosminen valon harmonia

Katson tuota valon harmoniaa
Joka on tullut jäädäkseen
Siihen tukeudun
Annan sen syleillä
Vaivun unohdukseen
Joka soluni uudelleen järjestäytyy
Kaikki positiivisuus on liikaa
Oksennan pahuuden
Mustan ja katalan
Se takaisin haluaa
Se verestä ja tuskasta pitää

Havahdun todellisuuteen
Silmäni avaan
Maailma palaa
Rattaat pyörii kierrostaan

Taivaalta sataa tulta
Kaikkialla on kaaosta ja kuolemaa
Ihmiset vaeltavat letkassa
Valittaen kurjuuttaan
Huutaen

Loppu on täällä

Eivätkä pakoon pääse kuolemaa
Kun maa ympärillä halkeaa

Kosminen painajainen vaan
Onneksi siitä herätä saan


GH 16 (C)
(kaikki oikeudet pidetään)
:)

Ei ystävää vierellä
Yksinäinen on tie yksinäisen
Polku kolkko ja karu
Ei pehmeää maata jossa kulkea

Astuu tiensä yksinäinen
Lausuu kuulle sävelmän
Pimeässä kulkee kera kuunvalon 
Varjot taittaa hahmon edessä yksinäisen talon

Sinne lukittautuu yksinäinen
Sytyttää pienen kynttilän
Pohtii synkkiä yksinäinen
Varjoissa kynttilän valon

G15 (c)