Gristian_Scarlett

Katoaa aurinko
Taivaanrannan täyttää pimeys
On tämä yö lohduton
Se viimeiseksi jää

Kun aamu koittaa
Meitä ei enää ole
Se on aamu
Joka ei koskaan meille saavu
Ei huomista
Ei meille

Me jäämme yöhön ikuiseen
Tähtitaivaan loisteeseen
Ei huomista
Ei meille
Ei enää ikinä

Heijastuu tyhjyydestä kasvot
Pahuuden omat
Jotka väittävät muuta kuin ovat
Aukeavat silmät
Niihin katse uppoaa

Minä tulin täällä vain käymään
Sinä julistat olevasi ikuinen
Silti sinunkin
Lihasi mätänee aikanaan

Sinä esittäydyt pelastajana
Miksi minun silti pitää kärsiä
Tuskainen matka kulkea
Arkkuni kansi sulkea

Sinä kävelet veden päällä
Minä olen vajonnut jo pohjaan

Kun kaikki on käänteistä
Ihmisaivot täynnä käärmeitä
Keneen sinä luotat
Kun loppu lähestyy

(c) G22

Tässä yksinäisessä talossa
Eristyksessä kaikesta muusta
Katselen päivästä toiseen
Silmiä jota vihaan

Tuo katse joka minua seuraa
Rauhaa siltä en hetkeksikään saa
Peilikuvasta hämärästä
Näkyvät olkani takaa
Kuolleen valkoisena
Silmät jota vihaan

Peilikuva särkyköön
Nyrkki verta vuotakoon
Seitsemän vuoden epäonni
Piru minut armahtakoon

Tuleeko tämä koskaan päättymään
Eristyksessäkö tulen lopulta nääntymään
Seuratessa katseen kirotussa
Nuo silmät
Jota vihaan

(c) G22

/

Et pääse pakoon
Se sinut aina tavoittaa
Se tietää nimesi
Se seisoo edessä talon jota kutsut kodiksi
Kun et jaksa enää kuin silmäsi ummistaa
Se tulee uniisi

Takaa vihan maskisi
Löytyvät kyynelsilmät
Jotka katkeruutta itkee

Et koskaan löytänyt
Tietä kehityksen

Aikuinen ihminen
Jääneenä lapseksi

Jonka äitinsä jätti taloon kuolemaan
Odottaen että häkä tukehduttaa
Tuhotakseen sen
Mustasilmäisen
Lapsen paholaismaisen

(c) G21

Unholan maille jo tie muistot kuljettaa
Silti haluan sinut vielä muistaa
Kuinka talven ensilumi meitä kosketti
Alla loisteen kuolleen kuun
Kun tähtiä katselimme

Kylmyys tarttui ihoomme
Vaikka syleilimme
Lopulta palelimme
Luokse lämpimän takan palasimme

Onneksi minulla on muistoni
Yöstä jolloin lumi peitti maan
En koskaan salli sitä unohtaa

(c) G21

Ketä rakastin
Sitä suren
Muistojen maailmassa
Enää kanssani

Mustassa energiassani
Eivät mielentilaani
Palvele valonsäteet
Jotka ikkunoiden peitettyjen
Välistä hohtavat

Ketä rakastin
Siitä jouduin luopumaan
Ketä rakastin
Joutui kuolemaan

Yksinäisyydessäni
Saarnaan suruani
Saarnaan tuskaani

Ketä rakastin
Siitä jouduin luopumaan
Ketä rakastin
Joutui kuolemaan

(c) G21

Raunioissa ihmisyyden
Siitä viimeisestäkin luovun
Hautaan hyvyyden sydämeni
Kiellän olevani ihminen

Odotan täällä kuolemaa
Joka sieluni lunastaa

Elämättä jättämisen arvoinen
On elämä arvoton

Viha kohtaan maailmaa
Olen syntynyt kuolemaan

Värit hohtivat ennen kauneuttaan
Nyt ne ovat kuin portaali
Kun katson lävitse silmukkaa
Joka kutsuu kaulaan puristumaan

Kohti kuolemaa

Hyppy tuntemattomaan

En täällä koskaan elossa ollutkaan

G21 (c)

Meidän aikamme juoksee
Se salamana välähtää
Kunnes meistä vain hautakivi jää

Huominen on uusi päivä
Silloin eilinen hajoaa
Mielen solukkoihin vajoaa

Jatkuu maallinen matka
Vaikka unohdimme kadonneet
Heitä emme enää etsineet
Emmekä nimiä maininneet

Elämässä
Katosit sinäkin
Vaikka suudelmin rakkaimmin
Lupasit kuitenkin
On tiemme yhteinen
Ja rakkautemme ikuinen

(c)G21

Tuli josta ei voi pelastaa
Se käteen ei tartukaan
On kohtalo sen
Seassa liekkien

Valon portaali
Joka edessä odottaa
Se silmänsä siltä ummistaa

Jos pimeys on se ainut tila
Jossa haluat asustaa
On se sinulle tehty
Valon portaalin voit unohtaa

Se katse viimeinen
Kun käymme eri suuntaan
Kaikki loppunsa kohtaa
Kun vajoat kohti pohjaa

Määränpäänä helvetti

Katkeran suloisuus
Makealla vivahteella
Kuin tikari lävitse sydämen
Siitä tippuu pisara verinen

(c) G20