Laskenut on pimeys korpeen
Ei kuulu enää naurun raika
Vaiennut on väki sekä talo
Kadonnut illan taika
Ei lopu silti tuskaiselta työ
Armoa kun ei anna yö
Kuoppaa haudaksi tarkoitettua
Hakku taukoamattaan lyö
Tuloksia kohtalokkaan illan
Vieressä kuoleman sillan
Sieltä löytyy hautasi
Lopullinen lepopaikkasi
Pyörteissä ajatuksien
Toistuu tapahtumasi uudelleen
Viha itsensä esille nostaa
Teränsä teroittaa
Äänettömästi kostaa
Niin metsä vastaa kun sinne huutaa
Sinä yritit sen polttaa
Ei se kuitenkaan
Liekeistä huolimattakaan
Loppuun palanutkaan
Se jaloilleen uudestaan
Nousi vahvempana kuin koskaan
(C)G17
