JaPa-HaBa

On se jännä että sitten vasta tajuaa miten rakas tai tärkeä toinen toiselle on,kun sen toisen menettää tai meinaa menettää. Siltikin sitä vaan ajattelee että noh paskaaks tässä,mitäpä minä sillä ja sen ystävyydellä tekisinkään vaikka tosiasiassa on aivan totally hukassa ilman sitä toista.

Joskus niinkin pieni sana kuin anteeksi,voi muuttaa asioita todella paljon. Vaikka pienimmästäkin syystä kannattaa opetella sanomaan se anteeksi,ja näyttää toiselle kuinka tärkeä ja rakas se toinen toiselle on. Joskus voi olla liian myöhäistä ja silloin ei enää sana anteeksi riitä,silloin on jo peli menetetty ja that's it.

Aina kannattaa yrittää edes korjata asiat oikeaan suuntaan,vaikka joutuisi nöyrtymään ja "matelemaan" mutta koskaan ei kannata vaan antaa asian olla jos toinen on todella rakas ja tärkeä. Silloin se on sen arvoista että nöyrtyy ja opettelee nöyrtymään,anteeksi pyyntö ja anto on opettelemisen arvoinen asia ja sitä kannattaa myös opetella käyttämään. Koska jos sitä ei käytä,kohta huomaakin että sitä on ihan yksin,ilman ketään ja sitten ei enää ole ketään keneltä pyytää anteeksi ja vaikka pyytäisitkin niin se on jo silloin liian myöhäistä.

Anteeksi on niin pieni sana,mutta sille jolle sen sanot se sana on suuri ja sillä on aivan erityinen merkitys. Olitpa sinä sitten vaikka haukkunut toisen aivan lyttyyn,lyönyt toista tai tehnyt jotain muuta,niin jos vaan aihetta on niin sano se pieni sana joka voi sille toiselle olla todella suuri.

Minähän innostuin jaarittelemaan anteeksi annon ja pyytämisen tilanteista mutta omalta kohdalta voin sanoa että AINA kannattaa pyytää anteeksi,ei se ota jos se ei annakkaan ja tärkeintä on että on edes yrittänyt.

Huhhuijaa.. Oelhan synttärit,tuil hieman juhlittua ja tässä tulos. aamulla pitäs pirteenä olla kuuven aikaan töihin ajelemas ja ei nukuta eikä uskalla silmiä kiinni laittaa kun on niiiiin kaameen säikky olo. Hiki kaatuu koko ajan päälle ja muuten vaan sit säpsin nii jee jee,mutta nyty ei tää tyttö ota ihan het mitn,ei mitään järkee miten kaamee olotila voi olla. Eilen vielä kaverikkii piippas et piti ilman kenkii karkuun juosta pitkin kujia ja perjantaina sain siiderit päälle ja kintut sekä käet ihan mustana nii joooooo... Huh jospa se uni tulis et ies tunnin pystys nukkuun,yritys hyvä kymmenen ies

On se perkele kumma,että jos joku sinun perheen jäsen tekee jotain niin tullaan sitten sinulle kiihkoilemaan kun oltais isompaakin ihmistä. Vittuun tuollaset paskaläjät jotka sitten tulee uikkamaan ja valittamaan jos nyt hieman on päähän sattunut. Helvetin perse,että pitäs napata uuvelleen tätä jäsentä nii loppuu se hyvän olon tunne saatana. Ite ensin oikein hangottelee tuon pienen ottelun ja sitten kun sattuu päähän niin yllättäin meneekin niin että "enhän minä ees tehny mitään,kun sain NAAMAAN!!!"

Mutta elämä on,ei kai siinä sen kummempaa.. Hieman vaan vituttaa kun tullaan syrjäiselle vittu uikkamaan kun oltais isompaakin herraa ja sit kun murahdetaan niin hyvä ettei karkuun juosta,siinä sitä onkin sitten tosi iso mies oikein isolla ÄMMÄLLÄ,neiti mikä neiti.. Hame ostaa tuollaselle hiipparille mikä ei ossoo kun itkee jostain olemattomasta orkosesta ja jos vähä pää turpeissa nii sekö se nyt maailman kaataa,NO EI LUULIS kaatavan..

Mutta ei siinä,pahinta paskaa koko ukko ja sitä saa mitä tilaa.. Elämä jatkuu tästä normisti vaan etiäpäin,ei tuollasen kyypparin takia ies kannata murehtia HUI HAI.

Huhhuijaa..
Olihan vappu,ei voi muuta sanoa. Pääasia että kivaa ilmeisesti on ollut,sormi edelleen aika kikkisääki siitä hienosta havainto esityksestä minkä annoin mutta sattuuhan sitä. Se mattoteline vaan oel kovempi ku miun käpälä,vaikka ei sitä pitäny ees tintata mut fiksusti tehty. Pahimmat kohmelot pietty ja hengissä selvittiin niin nouhätä ja elämä jatkuu taas normaalisti..