katarinas

Muistikuvat huomisen täällä yksinään mä nään
Tuli polttaa jalkojani, en viivy pidempään
On kaikki surusta ja vaikeaa
Ei edes ihmismieli pysty tajuamaan

Kun kaikki on liikaa,
eikä silmät väsyneet näe pohjaan
Se sielun hauraan vangitsee
Pyytämättään heikoimmankin karaisee

Tunnit kuin hiekka tiimalasin hiljaa valuu pois
Tunnit muuttuu vuosiksi kuin ikuisuus se ois
Taas kaikki surusta on ja vaikeaa
Ei edes ihmismieli pysty tajuamaan

Epätoivo pitää otteessaan
Kasvot vieraan pintaan heijastaa
Sielun hauraan kiinni saa, kiinni saa

...liian totta