Sopuli

Tässä olen huomannut, että mitä vähemmän on pakollisia hommia, sitä kiireisempi tunnun olevan. Nyt kun ei ole kuin oikeastaan työt, tulee sovittua menoa sinne sun tänne ja välillä joutuu miettiä miten kaikkialle ehtii. Välillä pitäisi kai syödäkin ja sen sellaista joutavaa.
Jos olisi mahdollista, söisin varmaan koko ajan. Nyt joutuu aina odottamaan ruoan poistumista vatsasta uutta ruokailua odotellessa. Joku saisi keksiä ruoalta maistuvaa ja suussa tuntuvaa tuotetta, joka kuitenkaan ei täyttäisi mahaa. Sitä mussuttaisi kaikki!
On tuo oikea ruoka tietty hyvää siitä, että sillä jaksaa jumpata. Jos ruoka ei täyttäisi ollenkaan, ei ehtisi jumpata jatkuvalta syömiseltä.
Mistä päästäänkin sellaisella riippusiltaa hoippuvalla aasilla seuraavaan asiaan. Nimittäin jos urheilla pystyisi koko ajan väsymättä ja syömättä välittämättä palautumisesta ja levosta, tekisin sitä varmaan koko ajan...
Tarvitsen kaksi rinnakkaista elämää, joista toisen käytän syömiseen ja toisen treenaamiseen. Joku muu saisi hoitaa sen muun elämän!

- Laiskasti laiskotteleva syöminkien syövereihin hukkunut Sopuli

Ei kai taas mitään kummallista. Vaikkei mitään asiaa olekaan, pitää silti oksentaa vähän tajunnan virtaa. Eikä tämä ole edes virtaa vaan korkeintaan hidasta valumista, kuin hunaja purkista. Sellaista epämääräistä töhnää, joka tarttuu joka paikkaan eikä lähde millään pois.
Toisaalta se mönjä maistuu aika hyvältä, joten sitä sieltä purkista kannattaa valutella... En kyllä edes omista hunajaa. Täytyis varmaan ostaa. En kyllä varmaan söisi sitä kauhean nopeasti, kun en keksi mihin sitä laittaisin.
Yllättävät makuyhdistelmät sopivat yhteen, hunajakin voi sopia ruisleivälle. Muutamalta olen kuullut omenan sopivan ruisleivän kanssa, en ole kokeillut. Omena on aika kirpeä ja ruisleipä taas sellainen tasaisen makuinen. Ruisleipä kasvaa pellolla, omena putoaa puusta. Ei kuitenkaan kovin kauas, vaan usein jälkeläiset muistuttavat vanhempiaan aika paljonkin muutenkin kuin ulkonäön puolesta.
Joskus se omppu saattaa vähän vieriä alamäkeen ja menestyvien ihmisten kersasta tuleekin huithapeli ja veltto paska, joka on tottunut saamaan kaiken haluamansa. Siitä sitten kasvaakin sinne mäen juurelle toinen puu. Omppujen on vain paljon vaikeampi putoamisen jälkeen kieriä ylämäkeen.

- Koukeroista polkua mihinkään pääsemätön Sopuli

PS. Tälle ei taas ollut olemassa etukäteen mitään aihetta saati käsikirjoitusta. Ja se näkyy!

Jotta sillei! Ajattelin hiukan taas näppäimistöä kuluttaa, jotta internetissä riittäisi tuoretta sisältöä kansan hämmästeltäväksi. Eikä minulla edes ole mitään asiaa, kunhan muuten vain.
Voisin heittää tähän lennosta vaikka jonkinlaisen fiktiivisen tarinan:
Laatikostossa vanhassa kirjhyllyssä ei ole pitkään aikaan ollut muuta kuin pölyä. Pölyä ja yksi perhe himmuja. Himmut viihtyvät omassa kodikkaassa laatikostossaan pölyn seassa ja nauttivat elämästään täysin rinnoin.
Yhtenä päivänä laatikko avataan. Ilmavirta pyöräyttää vuosia seisonutta pälykerrosta ja pyöräyttää myös himmujen perheen ympäri ämpäri ja sekaisin laatikossa.
Himmut ovat kovin arkoja, mutta aroista urhoollisimpana perheen vanhempi poika menee katsomaan, mikä laatikon aukaisi. Nuori himmu, Jiuk nimeltään, hiipii varovasti kohti laatikon raollaan olevaa laitaa. Kun Jiuk katsoo ylös, onkin siellä hänen setänsä, joka on ilmeisesti tullut kylään.
Himmujen äiti keittää puuroa ja himmut viettävät hauskan illan sedän kanssa.

- tarinatäti, joka onkin setä: Sopuli

Lähdetään tähän äärimmäisen tieteelliseen julkaisuun ihan perusasioista, eli tutkimuskysymyksestä.
Kysymys: Mikä on blogi?
Vastaus: "Blogissa voidaan julkaista sisältöä tekstin lisäksi myös kuvien, videokuvan tai äänen muodossa. Tiedon esittämisessä blogeille tunnusomaista muihin www-sivuihin verrattuna on ajan, linkityksen ja henkilökohtaisen näkökulman painotus."
-tuntematon tietokirjailija Wikipediasta

Jonkinlainen henkilökohtaisesti koskettava sisältö siis tekee nettiin kirjoitetusta kurasta blogin. Blgotekstin pituudella sinänsä ei ole mitään väliä, onhan Twitterkin eräänlainen blogi.

Mikä taas ei ole blogi: "Jos olisin väri, mikä olisin? Ja mikä väri syntyisi jos meidät sekoitettaisiin?" -tyylinen gallup. Siihenkin tältä sivulta tosin löytyy oma työkalunsa.

Kiitos ja anteeksi.

- vakavastiotettava blogiartisti Sopuli

Jahas, että vähän blogia taas. Tässä pikku illanvieton seuraavalle päivälle aiheuttamien jälkimaininkien kourissa tuli vain mieleeni, ettei elämässä yleensä saa mitään jos ei ota. On ihan turha itkeä asioiden tilaa, jos niille ei yritä edes tehdä mitään.

Vanha sanonta "jokainen on oman onnensa seppä".

- Sopuli "live your life" the animal

Yleensä ymmärrän kaikenlaisia ihmisiä. Kaikilla ihmisillä on käytökseensä joku syy, ja lähtökohtaisesti pidän uusia tapaamiani ihmisiä mukavina kunnes he toisin todistavat.

Ainoa ihmistyyppi, joka minua ihmisryhmänä ärsyttää on kansanryhmä joka tuomitsee ihmisiä täysin heitä tuntematta. Itse siis kiellän kuuluvani heihin, koska ensin pitää tutustua, että tietää ihmisen kuuluvan näihin ennakkoluulojen hautojiin.

Ei mulla tällä kertaa tämän kummempaa, rakastakaa toisianne älkääkä lietsoko sotaa. Kaikilla on varmasti murheita omiin tarpeisiin riittävästi ilman kaunaa ja vihanpitoakin.

- sympatian sinfoniaa soittava Sopuli

Tästä siis lähtee käyntiin oma Kuvake.net blogini. Tästä ensimmäisestä kirjoituksesta tulee todennäköisesti lähinnä kirjailijan itsensä esittely (itsekehuminen), paitsi jos pahasti hairahdun aiheesta. Aiheesta lipsuminen ei ole mitenkään harvinaista.

Enihau (anyhow - tästä jos lähtee uusi trendisana liikkeelle, olen surullinen ja pettynyt) olen tällä hetkellä 27 vuotta elämää tarponut mies. Aina välillä olen innostunut kirjoittelemaan johonkin blogia, ikinä siinä kuitenkaan kovin pitkää uraa tekemättä. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, mutta aikansa kun itseään vuodattaa, alkaa se tuntua työltä ja sitten ei enää huvita.

Blogimerkintöjä ilmestyy tulevaisuudessakin varmasti aika harvakseltaan ja epäsäännöllisesti, eli vain silloin kun on asiaa. Oman päiväni tapahtumia en aio jakaa: "aamiaiseksi söin kolme Wetabixia, minkä jälkeen kusetin koiran. Jätin paskan keräämättä, kun ei sekään siivoa minun paskojani!"

Musiikillisesti kallistun enemmän raskaaseen, mutta on siellä toisessakin päässä helmensä. Liikunnan suhteen olenkin sitten aika paljon monipuolisempi. Päälajina taekwondo, sivussa kuntosalia, työmatkapyöräilyä, lenkkeilyä ja seinäkiipeilyä. Lisäksi olen aina valmis lähtemään mukaan, jos ehdotetaan hikoilumahdollisuuksia. Vähän tyhmä siis varmaan...

Jaa juu, ja Helsingissä asun, unohtui alkuun kirjoittaa tällainen fakta.

Pidän ihmisistä. En suurista laumoista, vaan tilanteista, joissa ihmisin voi tutustua rauhassa ja jutella heidän kanssaan mistä milloinkin. Kovin vakavista asioista en yleensä puhu. Aika harvat asiat yleensäkään otan ihan täysin vakavissani.

Kuvakkeessa minulla on ollut tunnukset jo pidemmän aikaa, nyt vain muistin ne ja ajattelin kokeilla, josko muistaisi täälläkin käydä välillä.

- sipulinen Sopuli siiselisoosissa