amaru187

Olin jo unohtanut miltä hiljaisuus tuntuu. Kaupungissa ja sen laidoilla ei koskaan ole täysin hiljaista; aina jostain kuuluu moottorin ääni, hälinä tai ainakin sähkölaitteiden surina. Taivastakaan ei näy, sillä valojen verkko projisoituu taivaankanteen pilaten avaruudesta kumpuavan pimeyden. Keinovalo luo sfääreihin säteensä, ja se kupu jonka läpi yritämme nähdä on kuin ikkuna pimeyteen, jota sisältä tuleva valo käyttää peilinä heijastaen ainoastaan sisällä olevaa maisemaa - ihmisen rakentamaa maailmaa.

Kun Linnunrata erottuu, avaruus saa uuden syvyyden. Samoin käy myös elämälle kun kuuntelee hiljaisuutta. Seisoessani pimeyden ja hiljaisuuden piirittämänä yksin tuntuu kuin olisin eri ulottuvuudessa. Ajattelen hetken ihmistä, itseäni ja maailmaa, sitten ajatus karkaa tähdenlentona kaukaiseen, mutta olemassa olevaan pimeyteen ja etsii kipinää tähtisumun seasta.

Tunnen avaruudesta hehkuvan kylmyyden, se laskeutuu päälleni kuin silkkikangas ja saa minut värähtämään. Tunnen kuinka olemukseni kutistuu ja kuinka yhteys suurempaan vetää minua puoleensa. Sitten havahdun.
"Eric! Mitä sä siellä yksin kökit? Lähetkö paljuun jätkien kanssa?". Huudan lähteväni, mutta haluan vielä hetken tutkia pimeää hiljaisuutta. En kuitenkaan tavoita enää yhteyttä ja se harmittaa, mutta vain hetken.

Palasin kaltaisteni pariin. Omaan elämääni. Maailmaan johon synnyin ja jäin. Elämään johon olin tottunut ja jonka tunsin. Mutta muuttiko kokemus minua - saiko se minut havahtumaan, valaistumaan tai näkemään maailman eritavalla? Ehkä hetkellisesti, mutta ei kurkistus aidan toiselle puolelle kerro meille paljoakaan. Näemme ehkä jotain, mitä emme olleet kyenneet kuvittelemaan, koemme ehkä jonkin uuden tunteen ja ymmärrämme jotain erilaista, mutta emme osaa selittää sitä, emme tunne sitä tarpeeksi hyvin kertoaksemme siitä muille, ja vaikka tuntisimmekin - kukaan ei ymmärtäisi.


Kuvittele joukko vankeja, jotka on kahlehdittu lapsuudestaan saakka syvälle luolaan. Paitsi heidän jäsenensä, myös heidän päänsä on kahlehdittu niin, että heidän silmänsä ovat pakotettuja katsomaan luolan peräseinään. Vankien selän takana on tuli, ja tulen ja vankien välissä on korotettu kävelytie, jota pitkin kuljetetaan erilaisia eläinten, kasvien ja muiden asioiden muotoja. Tulen valo heijastaa sekä vangeista että kuljetetuista asioista tulevan varjon luolan peräseinälle ja kiinnittää vankien huomion. Samoin kun joku muotoja kantava puhuu, hänen äänensä kaikuu luolan peräseinästä ja saa vangit uskomaan, että ääni tuli varjoista. Vangit osallistuvat eräänlaiseen peliin, antaen asioille nimiä kun näkevät niitä. Tämä on kuitenkin ainoa todellisuus, jonka he tuntevat, vaikka näkevätkin ainoastaan kuvien varjoja.
Kuvitellaan, että yksi vangeista vapautetaan, nousee seisomaan ja kääntyy ympäri. Tuli sokaisee hänen silmänsä ja ohi kulkevat muodot näyttävät hänestä epätodellisemmilta kuin varjot. Samoin jos hänet viedään ulos luolasta katsomaan auringonvaloa, hänen silmänsä sokaistuvat eikä hän ensin näe mitään. Vähitellen hän kykenee näkemään tummia hahmoja kuten varjoja, ja sitten kirkkaampia ja kirkkaampia esineitä. Viimeisenä hän kykenisi näkemään itse auringon, ja oppisi, että se tarjoaa vuodenajat ja vuosien vaihtelut, on kaiken näkyvän yläpuolella ja on jollakin tavalla kaiken hänen näkemänsä syy. Tämä osa vertauksesta osuu läheisesti yhteen Platonin aurinkovertauksen kanssa, joka on esitetty Valtion kirjan VI loppupuolella.
Näin valaistuneena vapautettu vanki haluaisi epäilemättä palata luolaan vapauttamaan kahlehditut ystävänsä. Ongelma olisi siinä, että he eivät haluaisi vapautua. Luolaan palaaminen vaatisi, että vapautetun vangin silmät totuttelisivat taas uuteen valaistukseen, ja jonkun aikaa hän näkisi huonommin eikä kykenisi havaitsemaan luolan peräseinälle heijastuvia varjoja yhtä hyvin kuin toverinsa, jonka vuoksi hän joutuisi naurunalaiseksi. Tämä saisi vangitut vastustelemaan kaikkia vapautusyrityksiä.

Platonin "Luolavertaus" on allegorisesti hyvä esimerkki siitä, kuinka käsittämätöntä jokin voi olla, ellei meillä ole mitään suuntaa antavaa tietoa asiasta. Oma kokemukseni oli lähinnä tunne, mutta se tekee selittämisestä vielä hankalampaa. Ajatellaan, että et ole koskaan kuullut olennosta nimeltä Glaucus atlanticus. Voin selittää sinulle sen olevan sininen ja muistuttavan minikokoista lohikäärmettä, mutta onko mielikuva jonka saat oikea tai edes lähellä sitä? Kokeillaan: Kuvittele mainitsemani olio. Mieti sitä hetki ja kuvaile se itsellesi. Mene tämän jälkeen Googleen ja etsi olento. Jos et tiennyt olennosta aikaisemmin, olen aika varma, ettet kyennyt kuvittelemaan sitä ja sen olemassaolokin saattaa tuntua uskomattomalta. Näin on myös tunteiden kanssa, mutta niiden selittäminen on hankalampaa, sillä ne eivät ole samalla tavoin nähtävissä.

En tiedä onko sinun oranssisi sama kuin omani, muuta kuin aaltopituudeltaan. Mutta vielä vähemmän olen varma siitä, ovatko tunteemme ja sisäisesti kokemamme asiat edes lähellä toisiaan. Mikä on se sisäinen malli joka samaistaa meidät tuntemaan sympatiaa, surua, iloa ja rakkautta? Ovatko tunteet empiirisistä kokemuksista muodostuneita (niin sanotusti kokemuksella opittuja), rationaalisen päätelmien tuloksia (eli järki peräisiä), kumpaakin vai jotain täysin muuta?

Vastausta en tiedä, mutta ymmärrän jokaisen päätelmän, oikean ja väärän, olevan yhtä lailla tunnetta kuin järkeäkin. Kaikki syntyy tunteesta ja päättyy tunteeseen, mutta siinä välissä meillä on paljon muutakin: kokemusta, kaavoitusta, kuvittelua, kysymyksiä ja kaikkea sitä, jonka avuin olemme oppineet pyrkimään päämääriimme.

Kun toinen nauraa, toinen saattaa kauhistella. Näin on esimerkiksi vahingonilon suhteen. Se ei ole täysin hyväksyttävä tapa reagoida, mutta aikoijen saatossa siihen suhtautuminen on varmasti muuttunut loivemmaksi - tai ehkä toisin päin, kuka tietää. Se, mitä yritän tuoda esiin, on fakta siitä, että meissä samanlaisissa tilanteissa syntyvät tunteet poikkeavat joskus myös selvästi toisistaan, eikä kyse ole pelkästään kulttuurillisesta erosta, kasvatuksesta tai ympäristöstä, vaan sisäisestä reaktiostamme asiaan.

"Ne mitkä ennen olivat paheita, ovat nyt tapoja", sanoi Seneca, ja oli oikeassa, mutta maailma muuttu myös toiseen suuntaan; kukaan tuskin enää hyväksyisi noita rovioita tai orjakauppaa ainakaan avoimesti. Ihmisten suhtautumisen näihin asioihin näkisimme kuitenkin vasta kun he joutuisivat seuraamaan tällaisia toimia. Kukaan ei silti edelleenkän tietäisi, mitä sisässämme oikeasti tunnemme. Ymmärrämme kyllä tarpeeksi elääksemme, mutta en usko, että tulemme koskaan ymmärtämään elämää - hyvä jos edes toisiamme.

Tämä on ehkä outo ajankohta kirjoittaa juhannuksesta, mutta sille on hyvä syy: mainoskampanja täytyy aloittaa ajoissa, jotta se tavoittaa mahdollisimman monen kuluttajan sielun ja saa hyväksyntää. Uutuudet ovat aina hankalia ihmisille. Sen verran konservatiivisia olemme, ettemme millään malttaisi luopua perinteistämme tai edes muuttaa niitä, sikäli kun koemme ne hyviksi.

Kuluttaja ja juhannus; merkillistä kyllä, mutta mieleeni juolahtaa heti ensimmäisenä viina ja veneily. Viime vuonna juhannuksena hukkui 10 ihmistä. Luku on huomattava kun koko vuonna hukkuneita oli 108, joista miehiä 94 ja naisia 14 (SUH:in raportti 14.1.2013). Alkoholilla on enemmän kuin usein osuutta asiaan – varsinkin juhannuksena – eikä asiaan näy tulevan muutosta. Vaikka luvut heittelevätkin vuosittain, on tosiasia, että suurin piikki vesillä tapahtuneista onnettomuuksista ajoittuu juuri juhannukselle. Vuosina 1989- 2012 juhannuksena hukkuneiden keskiarvo on 8,9 ihmistä. Joskin vuoden 2011 tilasto kaunistaa hieman lukemaa, sillä silloin juhannuksena hukkui vain kaksi. Synkin vuosi tilastollisesti oli taas vastaavasti vuosi 1999, jolloin hukkuneita oli jopa 20. Tilastot ovat kiistämättä surullista katsottavaa.

Synkästä puolestaan huolimatta juhannus on kaunis perinne, ja meille suomalaisille tärkeä juhla. Juhannuksen juuret ovat pitkällä historiassa, ja vaikka katolinen kirkko muokkasikin perinnettä keskiajalla, (muun muassa nimeämällä vuoden pisimmän päivän juhlan Johannes Kastajan mukaisesti,) eivät perinteet yöttömän yön juhlimisessa ole muuttuneet kovinkaan paljon: kokot ja muut riitit ovat säilyttäneet asemansa, joskin merkitykset ovat muuttuneet ajan myötä. Lempi leiskuu yhä ladoissa ja pusikoissa – ainakin mikäli synnytys tilastoja on uskominen, ja viinan kanssa läträäminenkin on kuulunut juhannukseen iät ajat, ja jatkuu edelleen – sen tiedon tueksi tuskin tilastoja tarvitaan.

Vanhoina aikoina juhannusta nimitettiin muun muassa ”pesäpäiväksi”. Sillä viitattiin auringon viipymiseen taivaalla tavallista pidempään, ikään kuin se olisi tehnyt pesän ”maailmanpuun” oksalle. Maailmanpuu taas on Kalevalastakin tuttu myytti puusta, joka kannatteli taivasta ja niin edelleen, mutta se ei kuulu tähän sen enempää. Jos asia kiinnostaa niin Kalevala löytyy kirjastosta, ja maailmanpuukin majailee nykyisin Wikipediassa, tosin halko muodossa, mutta siitäkin saa irti sen verran kaarnaa että edes jonkinlainen tuntuma asiaan löytyy.

Palataanpa kuitenkin tähän pesäpäivään, yöttömään yöhön tai Ukon juhlaan – rakkaalla lapsella kun on monta nimeä. Juhannus yönä perinteitä vaalittiin ja henkiin uskottiin kaiken muun mystisen ohella. Jokaisella rituaalilla oli oma merkityksensä, kuten kokolla, jonka avuin karkotettiin pahoja henkiä. Kokon perinne juontaa juurensa kuitenkin alun perin Keski-Eurooppaan, mutta aikojen saatossa se on muodostunut juhannuksen symboliksi eteenkin Suomessa. Myös viinan juonti oli yksi rituaaleista; juhannus yön ajateltiin olevan mystinen hetki vuodesta, jolloin henget vaeltavat maan päällä, ja juovuksissa mellastamisen uskottiin karkottavan pahoja henkiä. Näin ollen ryyppääminenkin on liittynyt osaltaan juhannukseen, maailmanpuun juurista lähtien. Ei siis ihme, että kansanjuhlamme puitteissa kiskomme taikalientä kurkustamme alas sitä vauhtia, että tilastonikkareilla on kova työ selvitä sen jälkimainigeista ja kirjata ylös kaikki sen melodramaattiset seuraukset. Mutta opimmeko koskaan mitään? Eiväthän onnettomuudet koskaan satu meille. Ei, juuri me selviämme niistä, ja joku muu onneton ja kasvoton Pekka tai Pirkko saa kärsiä kaikkien puolesta. Juhannuksen ja vesillä tapahtuneiden onnettomuuksien taholla yleensä Pekka, sillä Pirkko pysyy kiltisti rannalla saatuaan mustansilmän jo alkuillasta.

Mitä asialle sitten voitaisiin tehdä, jotta tilastot saataisiin kauniimmiksi ja Matilla olisi isä vielä yöttömän yön jälkeisenäkin päivänä? Viinan juontia tuskin onnistutaan rajoittamaan edes laeilla, sen kertoo jo historiakin pontikkapannuineen. Eikä toisaalta pidäkään, sillä sellainen toiminta kyseenalaistaa jo yksilönvapauden, tuottaa katkeruutta ja vihaisia kansalaisia, eikä Suomi tehdas sellaisia enempää kaipaa; jupinaa ja lähikapakkakorinaa tuottavia yksiköitä meillä on jo muutenkin tarpeeksi ennestään. Vesillekään ei Pekkaa voi estää menemästä – ei Pirkko eikä laki, mutta jokin järki asiaan on saatava. Mietin asiaa eräänä iltana nukkumaan mennessäni ja sain idean: pelastusliivit! Niin, nuo pyöräkypärään verrattavissa olevat yleensä oranssit (ja rumat) härpäkkeet, joita kukaan ”tosimies” ei päällensä pue – ei ainakaan humalassa. Niillä on kuitenkin suuri merkitys, sillä lähestulkoon olematon määrä ihmisiä on onnistunut hukkumaan oikeanlaiset kellukkeet torsonsa ympärillä. Tästä syystä väitänkin, että näistä merkityksellisistä ja elintärkeistä liiveistä tulisi saada aikaan siedettävän näköisiä ja tuntuisia malleja, ja tätä kautta onnistua myymään idea myös Pekan tapaisille uroille. Toisin sanoen voisimme lanseerata pelastusliiveistä juhannusmuodin; sellaisen kuin vappuna käytettävistä järjettömän typerän näköisistä naamiaisasuista ja värillisistä peruukeista, samanlaisen kuin joulun punaisista hiippalakeista ja yhtä olennaisen, kuin juhannukseen liitettyjen muiden riittien merkitys on, mutta ennen kaikkea: kerrankin järkevän ja tarpeellisen tavan.

Liivejä voisi toki olla erilaisia, sillä kömpelöt ja tavanomaiset oranssit kelluttimet eivät välttämättä miellytä kaikkia – Pekasta puhumattakaan. ”Juhannusliivi” voisikin olla kauniisti koristeltu, ja sisällyttää muun muassa vaikka pullon pidikkeen liivin etuosassa. Värejä ja malleja voisi olla erilaisia ja hintataso verrattain matala – onhan kyse sentään ihmisten henkiä pelastavasta kapineesta, ja tämä tekee niiden myyntipyrkimyksestä moraalisen kannanoton. Sen lisäksi, että pelastusliivien käyttö yleistyisi, Pekan henki kulkisi vielä Ukon juhlan jälkeenkin ja ”liivinolous” saataisiin vihdoin poistuttua, olisi liiveissä ovela markkinarako, josta jokunen yrittäjä ja valmistaja voisi uida sisään. Ehdotan siis, että joku käsistään ja päästään kätevä ottaa tästä onkeensa ja naaraa rantaan sen, minkä jätin kellumaan. On tullut aika perustaa uusi perinne: juhannusmuoti, joka on niin pragmaattisesti kuin moraalisestikin tärkeä ja ennen kaikkea hauska, mutta myös meitä suomalaisia yhdistävä tekijä. Kaikki kansanperinteet juontavat juurensa johonkin, eikä ole olemassa sellaista sääntöä, joka kieltäisi uuden perinteen luomisen; onhan jokainen joskus ollut päivän vanha, mutta se kuka elää pisimpään näkee myös paljon uutta – ja tietysti myös seuraavan Juhannuksen.

Hakijaryntäys Espoon hautausmaille.
Otsikko Espoon seurakuntasanomat Essessä 11.3.

Ne, jotka ovat päivittäin jutelleet vainajan kanssa selviävät tablettilääkityksellä.
Savon Sanomat 7.1.

Kuoppakorotus Kuhmon hautainhoitomaksuihin.
Otsikko Kainuun Sanomissa 26.1.

Jollei haudasta oteta yhteyttä, hautaa hoidetaan 25 vuotta veloituksetta.
Turkulainen 28.8.

Malmin hautausmaan liikenne yksisuuntainen.
Ilmoitus Helsingin Sanomissa 24.12.

Esimerkiksi luterilaiset ja ortodoksit elävät monilla Itäsuomalaisilla hautausmailla kauniisti rinta rinnan.
Kotimaa 31.10 .

Etelä-Karjalan ensimmäinen krematorio tuotantokäyttöön.
Otsikko Etelä-Saimaassa 15.5.

Lahdessa kuollut ampui poliiseja.
Otsikko Pohjalaisessa 4.8.

Vuodepotilaan syöminen voi olla hankalaa.
Otsikko Sydän-Satakunnassa 8.12.

Hankasalmen terveyskeskuksen pitkäaikaispotilaat eivät jää syömättä.
Otsikko Hankasalmen Sanomissa 18.2.

Naistohtorien osuus kaksinkertaistui Tampereella, enemmistö professorinpalleista pysyy silti miehillä vielä kauan.
Otsikko Aamulehdessä 13.9.

Lääkäreille ohjeet lapsen pahoinpitelystä.
Otsikko Aamulehdessä 3.2.

Sairaankuljettajan arkeen kuuluu väkivallalla uhkaaminen eri muodoissaan.
Pohjolan Sanomat 19.11.

Hammashoidossa vielä paikattavaa.
Otsikko Kalevassa 12.1.

Päihdetyö vaatii selviämistä.
Otsikko Kalevassa 23.1.

Aivoleikkausten päänavaajalle tunnustuspalkinto.
Otsikko Savon Sanomissa 5.12.

Pahoinpitely aiheutti aivovamman ja vei työkyvyttömyyden.
Otsikko Länsi-Suomessa 4.10.

Iloisten ihmisten elinkauppaa vuodesta 2003!
Ilmoitus Oulu-lehdessä 11.5.

Kauppiaan sydän on lihatiskillä.
Otsikko Kauppalehdessä 23.2.

Huonokuuloisten maailmankongressissa huippupuhujia.
Kuulonhuoltoliiton tiedotteen otsikko 13.5.

Eurot näytettiin etukäteen vain sokeille.
Otsikko Aamulehdessä 31.12.

Eläkeläiset tekevät puista lentokonetta mielisairaalan vintillä.
Otsikko Helsingin Sanomissa 18.6.

Hän on joutunut mielisairaalaan, koska tappoi 12-vuotiaan äitinsä ja tämän rakastajan.
Kansan Uutiset 27.3 .

Mies löi liikuntarajoitteista miestä pankkiautomaatilla.
Otsikko Koti-Kajaanissa 15.1.

Ex-vaimonsa tuolin alla räjäyttänyt vangittiin.
Otsikko Keskisuomalaisessa 17.7.

Naisen puseron alle tunkeutunut löi miestä tuopilla.
Otsikko Aamulehdessä 13.3.

Tutkijalautakunta kaipaa vielä lisää tsunamikokemuksia.
Otsikko Hämeen Sanomissa 23.2.

Nainen kestää heikosti peräänajoa.
Otsikko Aamulehdessä 29.1.

Grilliin murtautujat kärähtivät.
Otsikko Hämeen Sanomissa 11.7.

Vessan varastaneita odottaa pyttytuomio.
Otsikko Aamulehdessä 29.5.

Lehmä kuoli.
Otsikko Hankasalmen Sanomissa 29.7.

Kouluruoka aiheetta oppilaiden hampaissa.
Otsikko Kangasalan Sanomissa 3.4.

Keskon pääjohtaja selvinnee elokuussa.
Otsikko Aamupostissa 2.5.

Presidentti selviää ehkä vasta ensi viikon lopulla.
Otsikko Helsingin Sanomissa 9.11.

Rattijuoppo kaahasi sataa poliisia karkuun.
Otsikko Warkauden Lehdessä 31.3.

Paikallisjuna kulki aikataulussa. Veturinkuljettajaa epäillään junaliikennejuopumuksesta.
Otsikko Lapin Kansassa 9.5.

Olutrekka ojaan Iissä. Alkoholilla ei ollut osuutta turmassa.
Helsingin Sanomat 4.5.

Linja-autossa oli yli 50 ihmistä. Mukana oli myös kolme opettajaa.
Helsingin Sanomat 14.4.

Valintatalo avaa kirkon kylässä ensi torstaina. Uusittu myymälä poikkeaa ratkaisevasti entisestä.
Otsikko Luoteis-Uusimaassa 11.6.

Eliel Saarisen tien tunneli on kaikkiaan yli puoli kilometriä pitkä.
Umpitunnelissa kuljetaan 350 metrin matka.
Helsingin Sanomat 12.10.

Oravan löytyminen ei vielä tarkoita sitä, että niitä pesisi lähistöllä. Se tarkoittaa vain, että kuollut yksilö on liikuskellut alueella.
Savon Sanomat 2.7.

Mika Lahti kaatoi keilat naisia paremmin.
Otsikko Helsingin Sanomissa 10.1.

Työkaverinsa rintoja kähminyt sai jättikorvauksen.
Otsikko Ilta-Sanomien lööpissä 5.2.

Napatutkijat kotiin naistenpäiväksi.
Otsikko Karjalaisessa 8.3.

Seinäjoen Energia suunnittelee miljoonien eurojen polttolaitosta.
Otsikko Ilkassa 20.8.

Kala kulkee ontuen vedestä kuluttajalle.
Otsikko Turun Sanomissa 11.10.

Öljy on peräisin viime kesänä jäihin pudonneesta traktorista.
Keskisuomalainen 28.4.

Oppilaiden tasapuolinen kohtelu epäkohta peruskoulussa ja lukiossa.
Otsikko Itäväylässä 24.6.

Espoolaisen koulun opettaja luki muiden lähettämiä viestejä.
Otsikko Aamulehdessä 29.11.

Humalainen nainen ajoi taksilla.
Otsikko Iltalehdessä 28.1.

Äkillinen tulva vaikeutti autojen kulkua Vammalan kävelykadulla.
Tyrvään Sanomat 5.8.

Päivi Puolukka kantaa karpalomehupaketteja Rajakylän päiväkodin lapsille.
Kuvateksti Kalevassa 10.9.

Miina Kenttä omaa luokkaansa tyttöjen seipäässä.
Otsikko Helsingin Sanomissa 18.8.

Myydään. 2 langatonta lankapuhelinta.
Ilmoitus Helsingin Sanomissa 8.9.

Nyt meiltä tuoreet kastemadot onkimiehille! Kysy lihatiskiltä!
Ilmoitus Kuhmoisten Sanomissa 12.6.

Aiemmin nainen ilmoitti tulleensa pahoinpidellyksi Koivukujalla, jonka tekijöinä oli ollut kaksi outoa miestä. Nainen jätti valheellisen kertomuksen poliisille tämän entisen poikaystävän kehotuksesta.
Raahen Seutu 17.11.

Vastaaja oli omien sanojensa mukaan turhaan yrittänyt myydä bernhardinkoiraa. Saksanpaimenkoira oli puolestaan hänen poikansa.
Savon Sanomat 3.9.

Ikaalisten Ampujat panostaa nuoriin.
Otsikko Pohjois-Satakunnassa 16.6.

Väkivalta parisuhteessa on asia, jonka eteen kannattaa tehdä töitä.
Vantaan Sanomat 22.9.

Kymmenen hevosen emäntä myös ravaa itse, ja onpa voittanut Suomen mestaruudenkin.
Itä-Häme 8.3.

Alkosta halutaan piristystä Pöytyän liike-elämään.
Otsikko Auranmaan Viikkolehdessä 3.9.

Lapsena minulla oli housut jalassa koko ajan, mutta kun pojat alkoivat tulla kuvaan mukaan, aloin kiinnittää huomiota ulkonäkööni.
Helena Petäistö TV-maailmassa 37/2002

Ilkka Kanerva panee nyt toivonsa naisiin.
Otsikko Ilta-Sanomissa 8.8.

Miehet ovat tavallisen näköisiä nuoria miehiä. Havainnoista voi ilmoittaa lähimmälle poliisille.
Helsingin Sanomat vankikarkureista 26.7.

Me otettiin paljon erityyppisiä kuvia, jotta luonteeni eri puolet tulisivat näkyviin.
Linda Lampenius Playboy-lehden alastonkuvistaan Iltalehdessä 7.12.1997

Kiitos asiakkaidemme luottamuksesta. Tuhannes keittiökalustetoimitus meni rikki.
Ilmoitus Kainuun Sanomissa 19.12.1997

Toisen kenkänsä hukannut 30-vuotias kaivukoneenkuljettaja pyristeli niin tomerasti vastaan, että pöytäkin kaatui. Kaverinsa avuksi tullut 29-vuotias jyrsijä puri portsaria käteen.
Aamulehti 24.1.1997

12.25-12.50 Bon Appétit. Herkkuja mädistä ja makeista sitrushedelmistä.
TV-ohjelmaa Helsingin Sanomissa 15.2.1997

Etenkin ensimmäinen euromissi, Ester Toivonen, hiveli todella nuoren kansakunnan itsetuntoa. Vaikutus oli sama kuin Paavo Nurmen olympiakullilla.
Ilta Sanomat 24.6.1997

Veteen ammuttaessa on varottava kimmokkeita ja veneestä on turvallisinta ampua yksi metsästäjä kerrallaan.
Pitäjäläinen 18.8.1997