tukisukka

Löysin pitkästä aikaan erään lempibiisin. Pitkään olen sitä koneeni uumenista etsinyt mutta aikaisemmin se ei ole tullut vastaan. Meinasin hyppiä päälläni löytäessä sen..

Olin jopa enemmän huolestunut tästä ihanasta kappaleesta kuin todellisista huolistani. Se on jännään kuinka ihminen voi huolehtia jostian turhasta, vaikka olisikin jotain todellista mietittävään. Itse en ole pätkääkään ollut huolissani omasta asunto tilanteestani(olen koditon) Mutta sen sijaan olen huolissani että hukkasinko erään biisin! Mikä meitä ihmisiä vaivaa?

Ehkä me olemme vain kummallisia...

Itseäni turhauttaa suuresti kun haluaisin hankkia kaikke diipadaapaa. Rahaa on mutta ei asuntoa. Itselläni listassa se 100 tuumainen tykki, jolla katsella leffoja ja sarjoja... Kaikki muuten hyvin tietäisin mistä ostaisin sen ja tuollein, rahakaan nytten ei ole ongelma, mutta paikka..

Tein hienon huomion tänään. Itse olen nyttemmin siirtynyt tekemään töitä ja se on jännää että kun tienaa kuukaudessa yli 2000€ niin kuinka ne rahat vain "katoavat" Sen kuin pari iltaa istuu oluella ja käy muuutaman kerran ulkopaikkakunnalla(tampereella ja turussa) kavereita moikkaamaassa niin ne vain katoavat. Itse en barmaan osaisi enään elää pienemmillä tuloilla. Sitä on pelottava huomata kuinka sitä nauttii korkeasta elintasosta.

Nytten ajatukseni taas vaeltavat, tilitän tänne aina säännöllisen epäsäännöllisesti kaikkea paskaa. Josta haluan vain avautau tietämättä lukeeko tätä potastaa kukaan? Itse en ainakaan jaksaisi luke jonkun kirjotuksia näin pitkälle..

Noh, jos satuit niin tekemään niin sano vaikkapa plob. Niin ehkä jaksan avautua useammin..

JOS SAISIT MINUT SINUN HUONEESEEN LUKITTUNA 24 TUNNIKSI JA SAISIT TEHDÄ KANSSANI IHAN MITÄ VAIN, MITÄ TEKISIT?

JÄTÄ KOMMENTTI JA SITTEN KOPIOI TÄMÄ OMAAN BLOGIISI JA KATSO MITÄ MUUT SANOVAT... SAATAT YLLÄTTYÄ.

JOS ET VASTAA JA KOPIOI TÄTÄ NIIN OLET VALITTETAVASTI PELKURI...

Tässä ihan aijan tappamisekseni ja eksistenttaalisen vittuuntumisen, sekä stressin purkamiseksi esitänkin nämä seuraavat kysymykset.

1. Mikä oli ensivaikutelma minusta?(Kuvien perusteella)
2. Uskalsitko koskaan kommentoida minulle?
3. Purinko sinua?
4. Teinkö jotian muuta?
5. Kuten vastasinko?
6. Olisitko halunnut että olisin purrut sinua?
7. Taikka tehnyt jotain muuta?
8. Viimeiseksi annan sinun sanoa jotain hyvin luovaa ja vapaata!

kasatessani tänään palapeliä, jonka olisi joskus tarkoitus tulla seinälle tauluksi. niin huomasin sen kokoamisessa suuria yhtäläisyyksiä elämämme kanssa. Kasaessa tunnin verran palapeliä sain kokonaiset 15. palaa kohdilleensa, joka tarkoittaa sitä että viellä on jäljellä 985 palasta. Ennen kuin sain palasia kohdallensa piti sen paikalle usein kokeilla useita muita.. kesti tovin löytää se oikea. miettiessäni elämää, huomasin että teemme omassa elämässämme samanlaisia asioita. kokeillemme tiettyjä asioita useampaan otteeseen, vain löytääksemme sen oiken. Toisinaan luulin löytäneen sen oikean palasen ja istutin sen siihen paikoileen, mutta kun olin jonkin verran rakentanut sitä ympärystyä niin huomasin sen palasen olevan väärä. Samaa voi huomata elämässä. Pari rakastuu, he luulevat toistensa olevan se oikea, mutta myöhemmin kun peliä kasaantuu enemmän he huomaavat olevansa väärässä kohtaan peliä, toisin sanottuna väärä palainen.

Onko elämämme siis yhtä suurta palapeliä?

kun lähdemme aluksi kokoaamaan sitä emme edes tiedä millainen siintä pitäisi tulla, mutta jossain vaiheessa saamme vihiä siintä että millainen loppu tuloksen pitäisi olla.

Viimeinen palanen?

Onko viimeinen pala kenties se synkkä musta vasen ala nurkka palanen? tiedä sitä, mutta mahdollisesti sen pelin viimeinen palanen on kuolema. Kenties kuolema vaaditaan vain saadaksemme palapeli kuntoon. Ehkäpä meitä on jossain muualla odottamassa uusi peli.

Mitä väliä sillä on että mitä teemme eläessämme, kun sille ei kummiskaan anneta arvoa omana elin aikanamme. Ja mitä väliä sillä on että mitä tulevat sukupolvet meistä miettivät, sillä emme ole silloin paikan määllä märehtimästä asioista ja ottamassa kritiikkiä vastaan. Ja kuinka paljon vaatikaan se että historian kirjat meidät todella muistavat? vaatiiko se manterien valloittamista vaiko jonkin todellisen neronleimauksen? ja mitä välilä sillä on että muistetaanko meidät tulevaisuudessa? sillä kuten aikasemmin jo totesin emme ole silloin täällä, jotenka emme pääsisi nauttimaan siintä hienosta tilanteesta että kaikki arvostaisivat meitä. Jotenka miksipä emme eläisi elämäämme rennosti sossun turvin? Vai haluammeko jättää jotain pysyvää.. jotain josta on muillekin hyötyä? ehkäpä.. mutta eivät ne historian kirjat meitä siltikään muistaisi. Kuinka moni muistaa K.A Fagerholmin? tuskinpa kovinkaan moni.. ja olihan hän sentään valtio neuvosto ja kolminkertainen pääministeri että rakentamassa valtiotamme taloutta sotien aikoina ja niiden jälkeen.. joten mitä vaaditaan että meidät muistetaan? ja onko sen tavoittelu sen arvoista.

P.S. anteeksi olen vain väsynyt

Kuinka paljon turhia asioita teemmekään? kuinka paljon vaikeammin teemme monet asiat vain turhamaisuuttemme takia? kuinka monestti olemme kiistäneet avun tarvitseassamme sitä, vain koska olemme liina ylpeitä itsestämme. Monestikko olemme olemme tehneet tyhmiä perjaattellisia päätöksiä ja pitänyt niistä loppuun asti kiinni? Kyllä. monesti teemme itselemme vahingollisia asioita vain omien pikkuisten oikkujemme takia. mutta kumpi on tärkeämpää se että itse kärsii ja muut hyötyvät vai se että kukaan ei kärsi, mutta kukaan ei myöskään hyödy? Se olkoot jokaisen omakohtainen valinta. Tosin oma valintani se että mitä itsestäni kunhan mahdollisimman moni hyötyy.. sillä maailmalla ei ole varaa jäädä odottelemaan yhtä rääpälettä.

ei nerouteen paljoonkaan vaadita.. pitää vain ylittää itsensä. Kuinka ylittää itsensää? jos juoksen kovempaa kuin koskaan ennen niin olenko silloin ylittänyt iteseni ja olenko silloin siis nero? kyllä tuon määrritteen mukaan. Harmi... sillä pidän tuosta letkautuksesta... hmm.. toimisikohan se paremmin jos sen vaihtaisi muotoon "ei nerouten paljoonkaan vaadita.. pitää vain ylittää itsensä ajattelemisessa" silloin se voisi toimi.. toisaalta mitä nerous on? onko nerous sitä että on muita viisaampi? vai mitä se on.. hmm.. pelottavaa.. ehkäpä turvaudun tuohon universaaliin määritteeseen neroudesta.. eli nero on ihminen joka on 'normaalia ihmistä'(normaali on tilasto harha) reippaasti viisaampi..


Anteeksi taas tämä paska mitä kirjotan, mutta oli pakko saada väännettyä jotain ylös

Ajatuksemme on elämämme suola, ja elämänne tavoitellaksemme hyveitä... Elämällämme ei ole mitään yhtä suurempaa tarkoitusta.. vai onko? ehkäpä sillä on. tuskinpa saan sitä koskaan tietää, mutta eipä se taida häiritä omaa elämääni. Mutta voimme suurimmaksi osaksi päättää mitä teemme elämällämme. haluammekos olla muiden taakkana? vaiko kenties rakentaa jotain hyvää ja pysyvää.. tai ehkä haluamme vain nimemme historian kirjoihin, jotta tulevat sukupolvet meidät muistaisivat. Se mitä teemme on jokaisen henkilökohtainen valinta ja meidän tulisi tuke heitä siinä valinnassa. Mutta entäpäs jos ihanteemme menevät ristiin? pitääkö sen takia sotia ja kylvää kuolemaa?? ovatko ne kaikki kuolleet ihmiset sen oman arvomaailman tavoittelemisen värtti? omien ihanteidensa tavoittelemiseen ei pitäis tarvita yhtään kuolluta ihmistä, eikä eläintä. Mutta miksi näin käy silti jatkuvasti? olmmeko me ihmiset todella niin sokeita että teemme mitä tahansa saadaksemme omat ihaneet ja arvot koko kansan tietoisuuteen?!? tai pahmpee ajaa omat arvonsa ja ihanteensa koko kansaan väkipakolla. Nykyään koitamme parantaa maailmaa sotakeinoin. onko siinä mitään järkeä? se olkoot jokaisen henkilökohtainen päätös.