dannu93

kertosäe:
Anteeks, mitä muuta voin sanoo
Pilasin kaiken, vedin altani maton
Halusin vaa elämän ja kaiken takasin
Pelasin ja hävisin sen kaiken mitä rakastin

Auki ranteet, tuskin meikää miettis, suris kukaan/
En olis yhtään mitään ilman mielikuvitusta/
Elämä päättyis ja mun tieni tulis mutkaan/
Jota ei voi kiertää mut nyt sieltkin lumi sulaa/
Oon löytäny vihdoinkin mun pakokeinoni/
Sielä on kaunista mut valo ei tosin/
Loista sielä kasvoille koska se on vaan kuvitelmaa/
Hitot siitä kuhan yllä pystyn pitään kulisseja/

Elän ainoastaan tässä satumaassa/
Esipuheen jälkeen aika on tän tarun alkaa/
On vain minä, kirja, paperi ja mustekynä/
Tarinani loppuun kirjoittaa mun mustesydän/
Fantasiamaailmani saan taas herään henkiin/
Mielikuvitustakaan ei tarvi enää etsii/
Messis aina kirja pala paperii ja mustekynä/
Tarinani loppuun kirjoittaa mun mustesydän/

Viina on viisasten luoma, ei juoma/
Sen huomaa kun sen taas lappaa huomaan/
Ei sen jälkee enää kävele suoraan/
Se tekee miehet pleijereiks, ja naiset huoraks/
Ruiskut ja nappulat elämäni pilarit/
Piriviivat nokkaan ja nielastaan rivarit/
Essoja perään kuhan kuuppa on sekasin/
Tötsyt, ostan pari gemmii velaksi/
Ryynit ja jyvät löytää kyllä niiden omistajan/
Enkelipölyäki saisin jos vaan olis varaa/
Tästä ehkä ei jää käteen muuta ku vaa reijät/
Ehkä mun tulevaisuus on ne pyöreet seinät/
Mut ristittiin huumeparonien kerubiks/
Jos ei velkoi näy nii ne peritään vesuril/
Nää äänet pään sisäl, kuuletko riimit/
Ei mua saa koirat kiinni ei huumepoliisit/

Pelkääjän paikka on aina nimensä veronen/
Niinku meikä kotikulman narkkareiden Herodes/
Parisataa lasis nuuskaan vauhtia vauhdissa/
Kojelaudan päältä tässä varastetus Audissa/
Vauhtia vauhtia kuskikin on pöllyissä/
Ajaa ilman käsii käärii itellensä tötsyä/
Tärinä pääl pakko vetää polletöötit/
Sytytän viel hitaasti illan viimesen röökin/
Vedän remmin käsivarren ympäri ja kiristän/
Tuikkaan ruiskun sisään suoneen ja samalla irvistän/
Pikkuhiljaa pumppaan aineen sisälle mun kehooni/
Perään lähtee huuleen satamillinen levozin/
Ja pari Tenoxii alkaa aineet jyllätä/
Huumeet kuskin lisäks ainoo luotettava ystävä/
Kuskilla on notkut auto lähtee käsistä/
Kaks nistii listan jatkeeks poissa ei kukaan ees välitä/

iha vitun sama jaksanko vai en mut sen tiiän et kaikki sortui vaikka kuinka yritän nii se repytyy ja sortuu maantasalle

Jaksan vielä vähän kertoo nuoresta tytöstä jonka elämä on pielessä. Hän ei jaksaisi elää eikä näe tulevaisuudessa mitään hyvää. Tarina etenee pohdiskellen onko elämässä mitään hyvää ja tyttö saa hieman valoisuutta ajatuksiinsa loppua kohden.

Tää on jotain mikä pitää mut kasassa/
Soi lännestä itään ja lavalla/
Maailman kuva, no sitä tää avartaa/
(Katson maailmaa)
uusin silmin läpi kokemusten pohjalta/
On laiva karil jos vaa oletuksest ohjataa/
Nähny, tehny, nähny saatanan paljo/
Nähny taivaast valoo toisaalt myös saatanan varjon/
Saatava paljon? Vitut! Painostus sortaa/
Teen mitä teen, nytki ain noussu portaat/
Teen mitä teen, edellee. Enkä mee!/
Eteen sillee, että katse on täs päiväs/
Ja viety tät äijää edestakas ympyrää/
Nyt joka paha sana mua vaa paskas yllyttää/
tekee lisää
Mä teen lisää!/
Pelaan niil korteil mitkä anto Taivaanisä

Kert.

Mä oon vaa mä täällä päällä maan
Muut puhuu, antaa puhuu vaa
(Katson maailmaa)

Pysyn täällä mä vaan päällä maan
Muut huhuu, antaa huhuu vaa
(Ohjaan laivaa)

Sano vaa että tää o vittu kliseistä/
mut mun mieli kestää tääl niinku pidempää/
Ja nää jutut mun pääst niinku kiteyttää
(Ohjaa laivaa)
Ohjaa laivaa, nuotti kerral poistaa vaivat/
Opettaa ymmärtää et miten toista kaipaa/
Näyttää että eilist ei voi saada takas/
Opettaa mut kunnioittaa, käyttää sanaa rakas/
Näyttää manalasta, maailmasta pahat vaivat ja/
kertoo taivaast en ain jaksa kertoo laivasta/
jota ohjaa vaa KAPTEENI TL!/
Tunge ne kommenttis ahteriis Yee Man!/
Tahtei teen tääl/
mun kappelis elämän/
vahvempii pelätää/
mut fuck hei, mä elän tääl/
kerran vaa ja aijon nauttia siitä /
Rentoutuu, sylkee ja nauttii ja kiittää

kert.

Oon yhä täällä oma siisti itteni/
Laululla nauran, mä syljen ja itkenki/
Muut puhuu antaa puhuu vaa!

maailma haarteilla kadonnut tienviitta
en jaksa ajatella en jaksa edes piittaa
luulet tietäväsi, oot ihan vitun väärässä
luulin löytäneeni tieni, mut mä olin väärässä

ajatukset on kuin kirja joka ei lopu koskaan
käännän seuraavan sivun hiljaa ja syvään huokaan
te ette tietä mitä puhutaan tai mitä sanotaan
miks kaikki muuttuu tärkeeks vasta ku sen kadotan

nykyään mikään ei tunnu enää miltään
jos vain voisin.. tahtoisin aikaa taaksepäin siirtää
ajatukset palaa tuhkaks ja paha olo valtaa
mitä enää tehdä missä enkelit on taivaan

paha vetää puoleensa maanalle tuonelaan
paskaa eilen samaa tänään mut mitä sit huomenna
kaikkee ei voi korjata.. se kanssa eletään
jos ei ota takkiin niin mitä varten sit pelätään

refrain:
yksinäinen lapsi itkee hiljaisessa maailmas
tahtoisi vain olla paremmassa paikas
kaipaisi seuraa ja jonkun johon luottaa
jonku jota rakastaa ilman et tuskaa tuottaa

yksinäinen lapsi itkee hiljaisessa maailmas
tahtoisi vain olla paremmassa paikas
kadottanut tiensä ei löydä enää elämää
lapsi nukahtaa, ei enää herää tää

ei munkaa sielu ole yhtä valkonen ku lumi
tai taivas vaivaaks omatunto öisin paha uni
yksinäistä täällä kasvaa asvaltilla kukkii
niin ku muutkin tunnit yksinäinen vartti tunti

kokonaisuutta täyttää, yksinäiset laulut
kaiku liikenteessä, sekä lasten nauru
yksinäiset purot, penkit niinku minä
kylmät rantavedet yksinäisyyttä lisää

katon ympärille betonikin näyttää halvalta
vanhalta koti kadut kartalla tahralta
harmaalta kevät mun sydämmeni haavalla
katumukset synnit syvät näkyy hyvin vaa'alla

opin nopee nauttii siitä mitä omistan
tajusin, ettei kulta kauan korista
vahva henkisesti pärjään tunnetila sodis
tiedän miltä tuntuu olla yksin yksinäises kodis

refrain

en tahdo edes tietää mitä huominen tuo tullessaan
elänkö samaa painajaista joka päivä uudestaan
aamu kuudelt kello, päivään uuteen herättää
on vaikeeta tahdon pahan tunteen selättää

kaikki meni pieleen en tiedä syytä vieläkään
kadotettu rakkaus eikä ystäviä vieläkään
ei vieläkään seuraa sosiaalist elämää
ei syytä miksi herätä, ei liikehdintää elävää

ovi teljetty, ikkunat peitetty
ei valoo palamassa, avaimet pois heitetty
neljän seinän sisäl, tukahduttaa itkua
paha olla, ei pysty eikä jaksa liikkua

refrain (2x)

Ja se kaikki katos tuhkana paperille /
Eikä mul ollu enää muistoja kavereille /
Jaettavaks, miten saadaa kaikki paremmaks /
Alkoholismi teki jannusta vaa pahemman /
Ja miten jatketaan ? Kerro mulle /
Röökist viinaa, vikana ne huumeet ? /
Ei mua kiinnosta, yritän vaa jeesii /
Jos oot mun frendi, miks sit teit mulle näin ? /
Et ollu selvinpäin ? Sekö ainoo syy siihe /
Ettei muisteta miten enne virheet pyyhimme /
Miten jatkettii, taisteltii vastaan sitä /
Ettei tulla pisteesee mis ei oo enää mitää /
Mä tsiigaan maailman laidalt' tätä kaikkee /
Miten tunne sotku voi ollakkaa näin vaikeet /
Ja mä tiiän, et kaikki täs ei oo /
Toivottavasti muistan et lopussa kiitos seisoo /


Isku takaraivoo, tai hiekat silmille /
Sama asia mitä, mulle, teit meille sen /
Ja jos ? Kaikki hetkellisesti katos /
Elettii saman katon al, mis kaikki hajos /
Sanoit et hyppää kyytin kerran, oot kyydis aina /
Jätit seuraavalle pysäkille, Tsiigailee taivast /
Kai se syy on molemma puoline /
Olo vaa ku MM-kisois suomi häviäis ruotsille /
pelkkä pettymys kaiken paskan keskel /
Carpe diem, mun piti aina elää hetkes /
Ja nytku nään teiät yhes, ootte onnellisii /
Parempi niin ? Nukkumiseen mirtsapiinii /
Pelkkii hallui, kusettamist nauruu /
Ansaitsen käteen paskaa, ja räkäsen laulun /
Ehkä kaikki ei oo ikuista, jos ei edes tryijjaa /
Siihe tarviita yks puhelu, ei viittä pesismailaa /