Tiinaaa

Sinnittelit Aimo ; ( <3 mut eilen aamulla sun oli aika mennä<3 7.9.09 Vaasan keskussairaalassa.

Jätit meille syvän kaipauksen!

Tytöt tarvii hellän oriin, ne ei tyydy pelkkään koniin.
Ne haluu päästä täyttä ravii, tulla kovaa, tai jättää väliin
Tytöt tarvii hellän oriin, ne ei tyydy pelkkään kaniin.
Ne haluu päästä täyttä ravii, tulla kovaa

Ratsastan vähän olisitko sä mun hevonen
se jäntevä, vahva, mutta kuitenkin niin sulonen
Oot sen olonen et' tahdot haukata mun sokeripalaani ja sen jälkeen laukata
niityllä kirmata, radalla ravata, painaa kovaa ja voin sulle luvata
tuut hirnuen huutamaan maalisuoralla, mä vauhdista vapisen, kun oot mun alla

h0h00.

KAIKKI TÄNÄÄN ABC:LLE YMPÄRI SUOMEA!


ABC:SEIDEN VALTAUS!

Kun minä käännyin, olit poissa,
Vain varjosi tavoitin.
Se minut kätteli koruttomasti,
Neuvoi, että nousisin.
Kun minä käännyin, olit poissa, olit poissa.

Jalat vahvistuvat, jalat kantavat.
Vaikka illat tuhlaa, aamut antavat.
Ja minä nousen, vaikka putoan.
Nousen, vaikka putoan.

Rakkaus, ehkä vielä toinenkin.
Hän saapuu, vaikka yksi lähtikin.
On huomen jotain, jota aavistin
Tänään.

ääää. tylsää. heruisko seuraa? : ((( hihi. :/ ää ei naurata.

Kolme sanaa, toivo, usko ja rakkaus
Ja usko oli toivo ku menny oli rakkaus
Mä turhaan ilahduin ku kuulin susta
Luulin löytäneeni ystäväni, mut sit pukeuduinki mustaan

Uneksin nyt susta, unes tuska kääntyi iloksi
Unes oli toivoo ja unes palasit luokseni
Ei ollu huolii, kaikki meni jotenki parhain päin
Mä unen näin, eikä se päättyny näin

Kun mä heräsin mun ystävä vaipui uneen
En jaksa enää tilittää muille, puhun vaan sulle
Mä välitin, vaikka välil puhals uudet tuulet
Mä haluun pyytää anteeksi, miksi sä et kuule

Kolmas kahdeksatta, kaksi tuhatta ja yksi
Sillon kaikki alko ja sillon mä jäin yksin
Luulin ettei tule tulevaa, mut tule tule vaan
Tulen palaan, enkä tuu sua ikinä unohtaan

kertosäe:
Kukaan ei todellista proyoo tiiä
Huumorii kokoajan, mut se ei riitä
Luulette tietävänne
Luulette tietävänne

Monesta löytyy onnen tunne, mut ei musta
Anteeks pyytäny liian usein, mä tunnen katumusta
Korttitalo kaatunu liian usein, aina jaksanu yrittää
Aina kasannu uudestaan, jotta päässy taas tyrimään

Tuntuu et mikään ei toimi eikä mikään anna voimaa
Ku mikään ei oo piristäny mua, ei kukaa soitakkaan
Onko mut unohettu, oonko mä ilmaa
Vainaa, tai muuten vaan turhaa

Kaikki tapahtunut vanha on haavois suolaa vahvaa
Eikä oo vettä, kaikki entinen väkisinki kalvaa
Mä tarvin vaan rauhaa, kaiken muun haluun unohtaa
Mut ei tulosta, ei muutosta, mitä haluan

En saa, mut mitä pelkään tulee suoraan kohti
En oo valmis, hätäännyn, sählään ja taas peräännyn
Henkinen turpareissu, ei edessä turvaa
Tolppaa johon koskevaa ei saa koskettaa

kertosäe

Aina ollu omanlaisensa, erinlainen ja
Jotkut ei vaan tykkää jos kirjoitan vaan laineja
Elän elämääni, kahdes eri porukassa
Kummassaki mielellään, mut samaan aikaan vaan toisessa

Tullu tutuks monta uutta tuntematonta
Tiedän et oon onnekas, ku ystävii ku maas lunta
Mut silti tyhjä olo aina välillä mieltä painaa
Mut ei hätää, mä voimia vielä saan

Mun pitäs onnellinen olla, ku asiat taas rullaa
Mut kai siit entisestä olen vieläki turta
Musta maalaus, tarpeeton tuska ja blaadaus
En ollu tärkee koskaan, nyt mua vaivaa kaipaus

Kaipaus johonki mitä mä en tiedä
Kaipaus sinne mis ei erinlaisuut viedä
Siedetään muita ja tiedetään että
Vaan vahvat tyypit ne itteensä pettää

kertosäe (2x)

En o nähny äijää ketään yhtä velttoo
Yhtä heikkoo ukkoo lattialta virkoo
Vessamatto peittona suussa vaahtoo
Heittää vettä naamaan veret silmistä huuhtoo
Naama kertoo että päähän sattuu
Oksettaa ei meinaa tulla loppuu
Kun alkoholi verestä hitaasti haihtuu
Paskan maku vielä illalla maistuu

Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan
mä missä lienenkin niin tulen takaisin
Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon
sillä en sun särkyä anna mä en

kertosäe:
Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en

Et ole vahva et, yön varjoon pakenet
mut seuraasi sun jään, en päästä lähtemään
Viel aamu sarastaa, se haamut karkottaa
sillä en sun särkyä anna mä en

kertosäe (3x)

Hetken vielä, tämä puoli maailmaa,
hetken vielä, nukkuu yötä valkeaa.
Sä mietit kuinka mikään satuttaa voi niin.
Parhaat vuotes, kaikki maahan poljettiin.

kertosäe:
Puoltakaan en sun kivustas voi tietää
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
mut joku aamu, mä tiedän sen
sä heräät huomaamaan
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan

Ja sä oot kaunis, vaikket enää tunne niin,
ne vaikka veivät sulta uskon ihmisiin.
Hetken vielä, nukkuu puoli maailmaa,
hetki vielä, kirkas aamu aukeaa.




--------------------------------------




Nämä ovat ikuisia hetkiä
Ajan lyhyitä välähdyksiä
Kun hän mittaa kattoa katseellaan
Kääntyy jälleen vuoteellaan
Ja laskee
Sekunteja suunnilleen
Hän laskee
Yönsä aamuvarhaiseen

kertosäe:
Ei yksinäinen unta saa
Vaan valvoo vuoteellaan
Hän kellon käyntiin koettaa viimein nukahtaa
Ei yksinäinen unta saa
Vaan ajatukset seuraa toisiaan
Kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa

Hämärässä hiljaisuuden ääniä
Kuuntelee hän kirja kädessään
Joka päivä on yötä rakkaampi
Joka aamu iltaa kauniimpi
Hän huomaa
Vaikkei niin tahtoiskaan
Hän huomaa
Tähän alkaa jo tottua

kertosäe

Kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa

kertosäe

Kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa
Kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa

Tuuli hiuksillaan
hiekkaa varpaissaan
silmin hehkuvin
tyttö naapurin, öihin valkeisiin
kanssas kauniit niin
kesät kuljettiin

Enkä milloinkaan
tullut kertomaan
salaa iltaisin, meistä haaveilin
Siitä kuinka jäät, mun syliin kiihkeään
kun aamu hämärtää

Joskus vieläkin, talviaamuisin
mietin missä meet
onko vastanneet
vuodet unelmiis
Minkälainen tie, sulle annettiin

Niin kaikki ohikiitävää
Ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää, kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää

Kuuman heinäkuun, yössä hehkuen
sanoit pakahtuu, mun sydän janoinen
pelätä ei saa, jos tahtoo milloinkaan
onnen saavuttaa

Tyttö naapurin, silmin palavin, suuren maailmaan,
Käytkö vieläkin?
Kaikki aikanaan, kun turha riisutaan
Saitko rakastaa?

Ohikiitävää
Ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää, kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää.
Niin ohikiitävää
ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää
kun pihan poikki kuljet, ja jäljet häviää.

Ohikiitävää
Ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää, kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää

Ohikiitävää-ä

Mitä toivot että jää-ä