Jokainen meistä on ainutlaatuinen, täydellinen sellaisenaan. Ja kuitenkin olemme aina vääränlaisia itsellemme. Voin valita ihmiset ympärilläni. Voin valita lähelleni sellaiset jotka pitävät minusta tällaisena. Mutta en voi valita itseäni. Joskus tekisi mieli riidellä itseni kanssa. Sanoa suorat sanat: "Saatanan narttu, miten kehtaat sanoa minulle tuollaista!!". Ja kuitenkin vastaan aina: "Kenelle muullekaan. Sitä paitsi tiedät itsekin että reitesi ovat lihavat ja olet totaalisen onneton missään älyä vaativassa. Et saa ratkaistua edes lasten sudokua." Muut eivät välittäisi. Mutta minä välitän.
Haluaisin, että olisin lyhyempi. Oikein kunnon lolita. Ja haluaisin että ihoni olisi virheetön ja kalpea. Haluaisin tatuointeja, lävistyksiä, paremman tyylitajun, 10kg vähemmän painoa, pienemmät tissit ja suuremmat silmät. Aina on joku jota kadehtia. Mutta teen kaikkeni!! Pesen, puunaan, teen töitä kuin heikkopäinen. Ostin jopa matalammat kengät lyhentääkseni itseäni. En kuitenkaan jaksa paneutua mihinkään kovin pitkäksi aikaa. En jaksa olla kukaan muu.
Tiedään etten koskaan tule olemaan tyytyväinen itseeni. Tiedän että tulee aina olemaan ihmisiä, jotka ovat hauskempia, lahjakkaampia, kauniimpia. Mutta en tiedä olisinko onnellisempi huipulla heidän kanssaan. Nyt minulla on sentään lupa olla toisinaa ruokottoman ruma, yksinkertainen, kurja ja silti säädyttömän onnellinen paskiainen.