Taannunpa tässä teini-ikään ja rupean kehittelemään Ajattelu-Oppia. Ideana on itsensä kehittäminen suuntaan, jossa toimii älykkäämmin. Älykästä toimintaa ei saavuteta ajattelun määrällä vaan laadulla, siksipä ajattelunaiheet jaetaan kategorioihin jotka asetetaan tärkeys-järjestykseen.
Alku kipinä Ohjelmalleni tuli sen havaitsemisesta, miten järkyttävän suuren osan ajasta tuhlaan merkityksettömiin ajatuksiin jotka unohtuvat pian. Ajatteliko esim. Hitler tällä tyylillä? Varmasti ei. Kuten kukaan muukaan merkittävä mies.
Leimaa-antava piirre uudessa ajattelu-opissani on tärkeysjärjestyksen ensimmäinen aihepiiri.
1. Ajatusten tärkeysjärjestyksen miettiminen.
hersyvän byrokraattista, eikö.
Pian törmään myös moraaliseen dilemmaan: Kuinka ylös tärkeysjärjestyksessä tulee hyvän tekeminen muille? Useimmat teennäiz lauma-lehmät sijoittanevat sen korkealle jotta pääsevät kertomaan muille miten korkealle sen sijoittavat eivätkä sitten kuitenkaan tee tämän mukaan.
Sanoisin näin alkuhahmotteluna että työasiat tulevat n. 8.kasin kohdalle tärkeysjärjestyksessä. Jos ajatukselle ei ole päätetty tarkkaa tärkeysjärjestyssijaa, se tagitetaan arviolla.
Luovaan työhön liittyvän pohdinnan voisi arvottaa aika korkealle.
