mikä mul on en vaa voi tajuu,
mul ei oo hyvä olla ja enkä haluu,
että tää jatkuu näin, mikä nyt on,
en tiedä itekkään et miks,
miks mun elämä on näin,
ehkä tänne jäin yksin,
pimeeseen maailmaan, muiden varjoo,
ja koht mä hajoon enkä ikin tuu takas.
miksi näin, miks just näin,
enkö mä saa pitää ees hetken levähdys taukoo,
mä haukon jo happee, ei mul oo enää päämäärää.
haluisin et tiedätte sen, et mun ei tarvis enää peitellä.
mul ei oo elämäs ollu kovin helppoo,
ja voin kertoo, et teitä mä rakastan,
antakaa anteeks kaikki mun virheet.
mulle on sanottu pahasti mont kertaa,
ja sen kertaan taas että,
teist dikkaan, vaik välil must tuntuu,
et mul ei oo ketää.
miksi näin, miks just näin,
enkö mä saa pitää ees hetken levähdys taukoo,
mä haukon jo happee, ei mul oo enää päämäärää.
haluisin et tiedätte sen, et mun ei tarvis enää peitellä.
vaik sanotaan et aika parantaa haavat,
sen oon saanu selvil, et se ei aina oo totta,
mussa on arpii sisäl monen vuoden takaisii,
joka yö mä matkaan laival sinne bäkkii,
ja jos kelaa äkkii, nii huomaa,
että se laiva kulkee aina muistojen polulla,
vaik sitä ei huomais, se laiva on aina liikkeel.
miksi näin, miks just näin,
enkö mä saa pitää ees hetken levähdys taukoo,
mä haukon jo happee, ei mul oo enää päämäärää.
haluisin et tiedätte sen, et mun ei tarvis enää peitellä.
nyt mä tiedän, mikä mun pään sisäl pyörii,
ja jos vaan voisin , niin kääntäisin tän onneen,
mut moneen kertaan se on todettu,
että tää elämä vaan kulkee eteenpäin,
ei mitään stoppei eikä bäkkei,
vain äkkii, voi unissa nähä, elämänsä onnen,
mikään ei oo ikuista.
mont kertaa jotain on menettäny,
rakkaus voi vaivuttaa ihmisen alas,
niin alas ettei sieltä enää jaksa kiivetä ylös..
menettäminen on jotain niin kauheeta..
