Aurinko paistaa ikkunasta sisään ja suoraan kasvoilleni.
Tunnen suunnattoman suurta kipua joka puolella kehoani, silmäni vetistävät enkä näe kunnolla eteenpäin, minua palelee enkä tiedä miksi.
En millään jaksaisi nostaa päätäni mutta minulle ei jää muita vaihtoehtoja koska poskeeni sattuu kun pidän sitä haisevaa tyynyä vasten.
Alan pikkuhiljaa heräillä ja tajuta, etten olekaan omassa leveässä sängyssäni.
Ei hemmetti tuo kaappi joka on suoraan edessäni on niin tutun näköinen, mutta kun katselen ympärilleni en osaa yhdistää sitä tähän kämppään millään tavalla.
Täysin oudonnäköistä, eikä minulla ole edes housuja jalassa. Kun tajuan sen ajaudun paniikkiin. En ymmärrä missä ja miksi ne ovat.
Päätäni kivistää kun yritän yhdistää tämän palapelin palasia. Kaappi jota katson heijastaa heikosti jonkun pörröpäisen hahmon pään ja kasvot, hahmolla on täysin mustat silmänympärystät ja kauheat silmä pussit, toisen silmän alla näkyy jotain tummaa, hieman violettiin vivahtavaa, tällä hahmolla on yksi pompula hiuksissaan vinosti ja se pitää vain yhtä pientä osaa hahmon hiuksista ylhäällä.
Hyi helvetti, että tuo tyyppi on ruma ja rähjäinen.
Hieraisen silmiäni ja tajuan tuijottavani omaa peilikuvaani.
Yhtäkkiä alan kuulla ääntä pääni oikealta puolelta.
Nostan päätäni, jonka kerkesin jo painaa takaisin pahalta haisevaan tyynyyn, käännän kasvoni ääntä päin ja katson siellä olevaa sänkyä ja kuulen hennon kuiskauksena: ”Lara, ootsä kunnossa?”...
