onko se ongelma aina minussa vai siinä toisessa??
voisko joku kertoo sen!?
kaikki menee aina niin kuin pitääkin eli "onnellisesti yhdessä 4-ever" näin se on.. sit se menee yht äkkiä pelkkää paskaista alamäkeä suoraan rotkon pohjalle..ja sieltä on ihan vitun vaikeaa kömpiä ylös.
siis..olen päättänyt että parisuhteet on perseestä..ja sieltä ja syvältä tosiaankin!!
kai se oikea ihminen joskus tulevaisuudessa tulee minunkin kohdalleni..vaikkei siltä koskaan tunnukkaan..
aina kun tuntee olonsa hyväksi ja on ihanaa yhdessä pojan kanssa...sitten tapahtuu jotain kauheeta..ja rukkaset tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta..
ja aina vaan sama paska toistuu.. ikinä en ole mielestäni ollut syyllinen eroon..tai kaksihan siihen tarvitaan..mutta esim ikinä en ole pettänyt tai muutenkaan ole satuttanut kumppaniani..
miksi ei kaikki voisi vaan olla täydellistä ja ihanaa elämää...
rippikoulussa mieleeni tuli kysymys: jos jumala on oikeasti olemassa niin miksi tapahtuu pahaa ja ihmisiin sattuu henkisesti ja fyysisesti!?!?
minun mielestäni henkinen kipu on miljoonia kertoja pahempaa,kuin fyysinen..
jos saat haavan sormeesi,se sattuu vähän aikaa ja siitä saattaa jäädä arpi.
jos sinua satutetaan henkisesti, sinuun sattuu sillähetkellä ja jopa koko loppuelämäsi..siitä jää pahemmat arvet sydämeen kuin haavasta sormeen!
