Kiyry

Levottomuuden syövyttämät haavat
eivät arpeudu koskaan.

Ne raastavat mieltä,
sydäntä hullun tekoihin
antamatta rauhoittua
vaikka vihdoin tahtoisi.

Sylistä syliin,
iho puhuu levottomia runoja läheisyydestä,
joka on hauras ja katoaa aamulla oven paukahdukseen.

Arpeutuisivat,
paranisivat jo!
Että saisi vihdoin rauhan,
sylissäsi,

rakkaani.