tukisukka

kasatessani tänään palapeliä, jonka olisi joskus tarkoitus tulla seinälle tauluksi. niin huomasin sen kokoamisessa suuria yhtäläisyyksiä elämämme kanssa. Kasaessa tunnin verran palapeliä sain kokonaiset 15. palaa kohdilleensa, joka tarkoittaa sitä että viellä on jäljellä 985 palasta. Ennen kuin sain palasia kohdallensa piti sen paikalle usein kokeilla useita muita.. kesti tovin löytää se oikea. miettiessäni elämää, huomasin että teemme omassa elämässämme samanlaisia asioita. kokeillemme tiettyjä asioita useampaan otteeseen, vain löytääksemme sen oiken. Toisinaan luulin löytäneen sen oikean palasen ja istutin sen siihen paikoileen, mutta kun olin jonkin verran rakentanut sitä ympärystyä niin huomasin sen palasen olevan väärä. Samaa voi huomata elämässä. Pari rakastuu, he luulevat toistensa olevan se oikea, mutta myöhemmin kun peliä kasaantuu enemmän he huomaavat olevansa väärässä kohtaan peliä, toisin sanottuna väärä palainen.

Onko elämämme siis yhtä suurta palapeliä?

kun lähdemme aluksi kokoaamaan sitä emme edes tiedä millainen siintä pitäisi tulla, mutta jossain vaiheessa saamme vihiä siintä että millainen loppu tuloksen pitäisi olla.

Viimeinen palanen?

Onko viimeinen pala kenties se synkkä musta vasen ala nurkka palanen? tiedä sitä, mutta mahdollisesti sen pelin viimeinen palanen on kuolema. Kenties kuolema vaaditaan vain saadaksemme palapeli kuntoon. Ehkäpä meitä on jossain muualla odottamassa uusi peli.