Se on loppu nyt, tetris.
Sen tänpäiväsen 62 levelin jälkeen edettiin loistokkaasti kaikkien esteiden läpi levelille 82, jonka sain läpi (en ole päässyt ensimmäistäkään läpi sitten vuoden -74), jonka jälkeen (loogisesti) pamahtaa ruudullemme maaginen level 83: remain: 250
MITÄ??
Ja se nostaa niitä semiblankkeja rivejä sieltä pohjalta, eli: absoluuttinen mahdottomuus päästä läpi. Tottakai me yritettiin sitäKIN n. 100 kertaa, mutta totuus oli tunnustettava: sinun pelisi on pelattu, paina exit.
Tehtiin se yhdessä. Suru oli kokonaisvaltainen ja murskaava.
Ja mitä sieltä ensimmäisenä heitetään naamalle? Ei L'rannan paikallismainoksia, vaan James Bond, Kun maailama ei riitä.
Ehkä paskin leffa aikoihin.
Aiemmin blogejanilukemattomille siis tiedoksianto, että pelattiin tuota tetristä kaksi viikkoa, ei voitu katsoa telkkaa, eikä tietenkään sammuttaa digiboxia, Petri jätti sen viikonlopuksi päälle, kun tuli Lahteen.
Elämä on paha, lätkäs kylmällä mulkulla poskeen ja räkäs vielä silmään...
