Kirjoitin Etelä-Saimaassa 16.3.1996 Myllymäen alueen tulevaisuudesta. Olin tuolloin harmistunut ja turhautunut siitä, että kovalla vaivalla syntynyt markettikaava, jolla alueen rakentaminen olisi ollut hallittua ja kaupungin ohjauksessa oli kaatumassa äänestyspäätöksellä.
Nyt on havahduttu pohtimaan mitä Myllymäkeen on vielä tulossa. Kaupungin vaikeutettu ohjaus on tuonut Myllymäkeen sellaista liiketoimintaa, joka muuntuu viimeistään tulevan laskukauden aikana melkein miksi tahansa, jotta työpaikat säilytetään.
Nyt on enää turha kiistellä muutamista neliöistä ja periaatteista, kun Myllymäen valttikortit pelattiin jo ajat sitten.
Tulevan valtuustokauden yksi suuria haasteita on Kuutostien eteläpuoleisten alueiden kaavoitus ja sitä mukaa käyttöönotto. Tämä muutos vaatii paljon keskustelua, sovittelua ja kokemusta päätöksenteossa. Kaupunki ei saa hallitsemattomasti kasvaa ihmisen yli.
Samalla tulee huomioida ja varautua palvelurakenteen parantamiseen uusilla alueilla. Myllymäenkoulun rakentaminen on hyvä esimerkki siitä, mihin joudutaan kun päätöksiä ei synny ajoissa. Koulu on hyvä, mutta liian pieni tarpeille jo nyt. Eteläisen alueen kasvu vaatii lisää tilaa, joten laajentamisen suunnittelu on aloitettava; päiväkoteja jo onneksi rakennetaan.
Maankäytön suunnittelussa on otettava huomioon, ettei olemassa olevaa yrittämistä ja elinkeinon harjoittamista saa vaikeuttaa liikenneratkaisuilla ja ympäristöä kuormittavilla hankkeilla.
Asukkaille on jäätävä yhteys luontoon ja omaleimaisuutta kaava-alueilleen. Taajamien läheisyydessä olevia soita ja kallioita ei tule ottaa hyötykäyttöön. Monissa asioissa päätöksien kanssa voin elää vaikka suuntaa on jouduttu tarkastamaan ja jopa muuttamaan. Kaavoituksen ja maankäytön kanssa on toisin.
Ratkaisujen on oltava ennalta harkittuja, avoimesti julkituotuja ja vieläpä yhteisesti sovittuja. Ja se Myllymäen tärkein oppi, tehtyjä huolellisesti valmistettuja päätöksiä ei pidä ruveta kumoamaan äänestyspäätöksillä
