-panttelsson-

kerran onnellinen olla sain,
kaikki kaunis murheeksi muuttui vain,
sä lähdit pois, kauas jonnekin,
minut jätit yksin kylmään maailmaan.

*hetken aikaa, vain hetken aikaa
sinut tuntea sain aivan lähelläin,
hetken aikaa, vain hetken aikaa,
kunnes murruin tuskaan ja kyyneliin*

Iskit puukon sydämeen,
kaiken kauniin murskasit,
et koskaan enää palaa takaisin

Kuiskasin tuuleen aivan hiljaa,
sua rakastan...>