Hän on naapurisi mies jolla on lapsen mieli, paloautot, sireenit ja vaarat
kiihottavat häntä edelleen. Hän on kuin kuka tahansa meistä kaikkine
puutteineen ja huolineen ja toteuttamattomine unelmineen. Kuitenkin hän on
suurempi kuin useammat meistä. Hän on PALOMIES. Hän panee kaiken
peliin kun kellot soivat. Hän on sekä onnekas että epäonnekas. Hän on mies,
joka pelastaa henkiä, koska on nähnyt liian paljon kuolemaa. Hän on hellä,
koska on nähnyt hallitsemattoman väkivallan ja kamalan voiman. Hän on
herkkä lapsen naurulle, koska on kantanut liian monta pientä ruumista,
jotka eivät naura enään koskaan. Hän on mies, joka arvostaa elämän pieniä
iloja, kuumaa kahvikuppia tunnottomissa sormissa, lämmintä sänkyä
väsyneille luilleen ja lihaksille, urheiden miesten ryhmää, tavallista rauhaa
ja epäitsekästä joukolla hyvin suoritettua työtä. Hän ei kanna rintanappeja
tai heiluta lippuja tai huutele rivouksia. Hän marssii, hän marssii
menestyneen toverinsa kunniaksi. Hän ei saarnaa ihmisten välisestä
veljeydestä. Hän elää silti.
Kiitos palomiesten :)
