Jos joku kertoisi mitä mä tääl vielä teen,
ottais kädestä, taluttais huomiseen,
sä siellä, mä poissa, onnellinen loppu vain tarinoissa,
niinkuin maa alta pettää on kulissit pettäneet jo,
nyt kun molemmat on näytelleet osansa voidaan riisua naamiot
Kumpa vaan pois pääsisin täältä,
sydän, sielu on pelkkää jäätä,
mä en halua tuntea mitään,
silti kuorma kasvaa taas lisää,
en oo syytön enkä yksin syyllinen,
en vaa haluu niitä hetkii uudelleen elää,
ne toistuu päässä niinkuin kkuai, ne ei lähde pois
sä lähdet se sattuu miten häviskään kaikki mitä oltii luvattu,
näin se menee näin ne kyyneleet vähenee ja sun kuvas hälvenee,
en mä voi alkaa hyvästei jättämään, multa arkkuun peittämään,
viimeks lähti vaari, ei se ole mun vuoro.
en saa meistä edes muistoo mukaan,
sinne mistä palaa ei kukaan,
sä tuut takaisin jos se on tärkeää,
jos et, etpähän voi satuttaa enempää.
Sydän palasina, maassa rikkinäisenä,
kyllä se viel korjataan jonain päivänä,
palat on sulla kokoo mut ja pelaa,
toivon sun olevan vika näky vieres kun mä delaan.