Hermostuttaa kaikki.
Ärsyttää tämä oma itseys tällä hetkellä.
Koko ajan auon päätäni Hänelle ja olen tyytymätön, hermostun pienemmästäki.
Enkö oikeasti osaa olla tyytyväinen mihinkään, vai eikö Hän oikeasti osaa enää pitää minua tyytyväisenä, toisin kuin ennen?
Odotan, että Hän aina tietäisi mitä sanoa ja tehä ja miten.
Kuvittelen, ettei se nyt niin vaikeata ole, kun ei se ollut ennenkään.
Tuntuu, ettei Hän enää kunnioita minua.
Miksei Hän voi ottaa tuota Kuvaa pois pöydältään?
Antakaa anteeksi, jos olen väärässä, mutta en usko, että minun tarvitsee sitä katsella vapaaehtoisesti.
Käännän sen kasvoilleen.
En minä kelpaa, ellen aio joskus tulevaisuudessa lukea itseäni joksikin ja tulla tienaamaan "tarpeeksi".
Vai onko hän alkanut pitää minua itsestäänselvyytenä?
Ettei millään hänen teoillaan olisi merkitystä sen kannalta, että tunteeni muuttuisivat?
Uskooko Hän, että minä varauksetta rakastaisin häntä, vaikka jättäisi oman onnensa nojaan opiskella vaihteeksi minua kaiken sen muun sijasta?
Niin... ei minua tarvitse kohdella kuin hienoa naista, räähkä rääväsuuhan minä olen! En minä sitä koskaan arvailujen varaan jättänyt ennenkään.
Mutta jos joskus saisin tunnustusta vaivannäöstäni, kunnioitusta, vaikka pyyntöni vaikuttaisi hullulta
Se saattaa olla tärkeää minulle.
Kumpi Hänelle merkitsee enemmän: tuntea "menettäneensä osan itsestään" tehtyään minut tyytyväiseksi, siirrettyään Kuvan mappiin Ö, vai nähdä minun lähtevän; ovet paukkuen ja loukattuna syytäen "solvauksia", kuten Hän nämä sanat tulkitsisi, ei suinkaan asioina, joita jäädä ajattelemaan ("Sinä et siis välitä vähääkään, miltä minusta tuntuu. Minua loukkaa sinun välinpitämätön käytöksesi ja nähdä kuinka vähän minun tarpeeni ja tunteeni sinulle merkitsevät.").
Post Script
Hän tuli koulusta ja näki sen tässä pöydällä, kasvoilleen käännettynä, eikä sanonut sanaakaan. Järjestettiin huone uudelleen, käytiin kaupoissa ja sitten Hän teki sen: sanaakaan sanomatta otti Kuvan, peitti Sen kasvot, ja laittoi sen hyllyyn muiden joukkoon, pois tästä pöydältä.
Rakastan Sinua niin paljon.
Enempää minä en vaatinut, kuin että minun ei enää tarvitsisi sinun kodissasi olla jonkun muun katseen alla.
Rakastan Sinua eniten.
Olen pahoillani viime yöstä.
Rakastan Sinua.
