Hyvässä uskossani silmäni annoin sinun tiellesi,
Hyvässä uskossa sydämeni lähti mukanasi.
Uskon täyttämät toiveet täytin vielä ennen matkaasi,
uskoin että tulisit takaisin mutta taisin toivoa liikaa.
Nyt elän pimeässä luolassa keskellä kuolemaa,
maata vasten vain haistellen tunnelmaa.
Ilman silmiä,
ilman sydäntä,
sillä nehän otit mukaasi.
Yhtenä aamuna sain selkääni siivet,
eivät olleet valkoiset,
vaan tuhkan luomat,
vihan pieksemät,
mustat kuin yö.
Lävistin toiveeni miekkaan,
ja puristin vihani sen kaiken keskelle.
Nyt se viha etsii uutta ihmistä,
jonka sydämeen voisi tarttua-
koska minun sydämeni katosi yön pimeyteen.
