Minulla on koira. Olen minä sitä kouluttanutkin.
Lenkkeilijöihin se suhtautuu tosi luontevasti.
Iloisesti häntä heiluen se tulee tervehtimään
kaikkia kuntourheilun ystäviä.
Minä olen siinä ihan lähellä, narun
toisessa päässä, rähmälläni.
Hyvin suhtautuvat lenkkeilijät poistuessaan
paikalta tapaamisemme jälkeen.
Kuraiset tassunjäljet rintapielessä ja naama nuoltuna.
Haluavat tavata toistekin. Moni on
huutanut: te kuulette minusta vielä!?
Mukavaa sakkia.
Vaikka kyllä koiran koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä.
Kapulan heittämisestä se tykkää valtavasti. Kerran heitin.
Poliisit toivat koiran illalla kotiin. Minä
sanoin, että ei olisi tarvinnut.
Luulivat että lasken leikkiä.
Naapuritkin pitävät meidän koirasta
kovasti, ovat antaneet sille lempinimenkin:
ADHD. Outo nimi. Olisiko arabiaa?
Kerran minä vein sen lääkäriin ja sanoin että nyt tälle idiootille on tehtävä
jotain. Lääkäri kysyi, että voiko eläintenhoitaja pitää sillä välin minun
koiraani. Kaikki eläinlääkärit eivät ole tosikkoja.
Uskoihan lääkäri puhetta, ja määräsi
koiralle rauhoittavia pillereitä.Muutaman
purkillisen se niitä
sitten söikin, nälkäänsä.
Antoi vielä tassua kiitokseksi. Pitihän
minunkin yksi maistaa. Viikko meni
horroksessa. Lääkitys lopetettiin
tehottomana. Ei siitä ollut huumekoiraksi.
Koirat ovat kovia syömään.
Aamiaiseksi se vetäisee pari desiä nappuloita,
maksalaatikkoa ja olkkarin sohvan.
Koiran hankkiminen ei ole kovin kallista.
Tonnilla saa hyvät paperit omaavan koiran.
Remonttiin menee
kymppitonnin verran ja ruokaan viitisenkymppiä kuussa.
Meillä lisäkustannuksia aiheutti turvahäkin ostaminen, mutta se osoittautui
liian pieneksi koko perheelle.
Luin koirakirjan. Siinä sanottiin että
koiraperheessä johtajuus on tärkeässä asemassa. Helpotti.
Yksi asia on sentään meilläkin hoidettu
oikein: koirani on loistava johtaja!
Lenkkikaverihan minun piti siitä itselleni kasvattaa.
Ensimmäisellä lenkillä vedettiin yhtä köyttä tosi hienosti.
Eri suuntiin. Koiran kanssa juokseminen
vaatii vahvoja olkapäitä.
En oikein uskaltautunut taannoin mukaan keskusteluun lenkkipoluilla
häiriköivistä koirista. Ymmärsin heti, että joku oli nähnyt meidät.
Päätin kuitenkin tulla ulos kaapista kun tajusin, ettei ongelma ole yksin
minun, se on myös niiden joita meidän koira
on häiriköinyt. Eiköhän sovita,
että jokainen hoitaa omat ongelmansa.
Kennelpiireissä on väläytelty ongelman
ratkaisuksi niinkin julmaa asiaa kuin
piikin antamista
häiriökäyttäytyjille. Minusta se on kohtuuttoman kova
rangaistus, sitä paitsi suurin osa
lenkkeilijöistä on ihan mukavaa porukkaa!!
