Joulupukki lahjat jo toi,
Pikku-Jukka vieläkään ei unta saada voi;
Kas, painaa hänen mieltään nyt niin suuri salaisuus.
Ei hillitä voi kieltään, vaan saa kuulla nalle uus:
Voi, kun hassua mä nähdä sain
Äsken, kun mä karamellin hain.
Mä hiivin saliin päin,
Ovenrakoon salaa jäin,
Kun äidin kanssa joulupukin juttelevan näin.
Ja kuinka hassusti se sattuikaan
Joulupukin partaan valkeaan!
Voi, mikä nauru syntyiskään
Jos isi sais tietää tän,
Että joulupukki suukon sai.
Ja kuinka hassusti se sattuikaan
Joulupukin partaan valkeaan!
Voi, mikä nauru syntyiskään
Jos isi sais tietää tän,
Että joulupukki suukon sai.
