yöPerhonen

Taas on oltu monta päivää syömättä. Luulin tosissani että tämä ero ei tuntuisi missään, mutta tänään tuli ensimmäinen romahdus. Miten voin olla ystävä sellaisen ihmisen kanssa jolle tahtoisin jatkuvasti kertoa tunteistani, halata, suudella, pitää lähellä. Olikohan ero edes oikea ratkaisu? Tarkoituksena oli olla satuttamatta kumpaakaan, mutta erossa olo tuntuu kaikkein pahimmalta. Kamalaa kuulla jälkeenpäin ollensa turhaan vihainen, vaikka ei hän edes tiennyt että suutuin.
.. Olisi ehkä helpompaa jos olisi ystävä joka ymmärtää mutta ystävän neuvoja voisin hyvin rinnastaa maija villkumaan lyriikoihin "Ne sanoo: Hei, sä oot upee nainen sä pystyt mihin vaan. Leikkaa erilainen tukka mene brasiliaan...
....Rakas auta mua, tule takaisin ja auta mua. Täällä vain idiootit neuvoo mua, enkä ilman sua mä millään mitään tee..."
Näin meillä, vaikka en väitäkkään että ystävissäni mitään vikaa olisi, mutta joskus kaipaisi ennemmin ymmärrystä kui perseelle potkimista..