Kaverini lähetti minulle tämän joskus, ja tämä oli ehdottomasti niin hyvä että se täytyy tänne laittaa... :D
Kaikki karvanpoistokeinot huijaavat uskomaan helppoon,kivuttomaan karvanpoistoon: epilaattori, partakoneenterä, sakset, vaahdot ja nyt...kylmävaha.
Viikonloppuni alkoi kuin mikä tahansa viikonloppu. Tulin töistä
kotiin ja laitoin ruokaa. Sain ajatuksen - josta totisesti oli haittaa parin seuraavan tunnin ajan - käyttää lääkekaapissa oleva vaha pois. Siispä kylppäriin. Kaivoin esiin kylmävahapakkauksen: ei mitään kuumavahaklimppeja, sen kuin vain hierot kirkkaita liuskoja käsissäsi, vedät ne erilleen ja kiinnität sääriisi (tai mihin tahansa). Helppoa.
Tuleekohan tästä hankalaa? Tarkoitan, en ole mitenkään tyttömäinen,mutta taivun sentään hiukan, joten kai tästä selvitään. Uskoisin. Joten ohut liuska vain käteen. Siinä on kaksi liuskaa liimattuna toisiansa vastaan. Tarkoitus olisi hieroa sitä käsissä, jotta vaha lämpiää ja pehmenee. Keksin paremman idean: otin hiustenkuivaajan ja
väänsin lämmöt täysille. Kylmävahaa, paskat (voivoi sentään,
mitenrumat sanat tulevatkin mieleen.) Ja sitten laitoin vahaliuskaan reidelleni. Kiristin ihoa ja vedin...
Okei, ei se mikään maailman mukavin tunne ollut, mutta ei pahakaan. Minähän selviän tästä! Joten seuraavaan liuskaan vain,
ylöspäin..Karvanpoistomestaruuskamppailu jatkukoon. Pikkupöksyt pois ja oikea jalka wc-istuimelle. Samaa menetelmää
käyttäen laitoin vahaliuskan bikinirajalle siten, että puolet
häpyhuulista peittyi aina pakaraan asti (kyllä, liuskat ovat aika pitkiä). Syvä henkäys sisäänpäin ja VETO! Kiesus, näkö meni pelkästä kivusta! ... Pikkuhiljaa aloin hahmottaa
taas jotain. Voi hitto. Olin saanut irti vasta pari senttiä.Toinen henkäisy ja VETO! Miksi kaikki hämärtyy? Korvissa jumputtaa... Palaan pikkuhiljaanormaaliin ja vilkaisen "palkintoani", vahan peittämää turkkiani. Haluan voittaa ihokarvat. Pitelen vahaliuskaa kuin olympiavoittaja
kultamitaliaan. Mutta miksi ihmeessä liuskassa ei näy karvoja?
Miksi vaha on melkein kokonaan irronnut? MIhin ihmeeseen se on voinut joutua, jos se ei kerran ole liuskassa?
Hidas kumartuminen, jalka edeleen wc-pöntöllä. Näen karvoja, siis niitä karvoja, joiden piti olla vahaliuskassa. Kosketan. Tunnen. Kosketan vahaa. Huudan hiljaisesti: EIIIIIIIII!!! Raavin kehoni intiimeintä, herkintä kohtaa, joka nyt on peittynyt kylmävahalla ja sottaisilla karvoilla ja teen seuraavan ison erehdyksen. Kuten muistat, jalkani on edelleen wc-pöntöllä. Jotain on tehtävä. Joten jalka lattialle.. ja sitten tajuan, että pari paikkaa meni umpeen. Vagina? Tukossa. Peräaukko? Tukossa.
Mietin hiljaisesti, että toivottavasti ei tarvitse kohta mennä kohta pytylle, sillä sitten pulpahtavat silmät päästä. Vaapun ympäri kylppäriä ja mietin epätoivoisesti, mitä tehdä. Kuumaa vettä! Kuuma vesi sulattaa vahan! Juoksutan ammeeseen niin
kuumaa vettä kuin siedän ja astun veteen. Vaha sulaa ja mina voin varovasti raapia sen pois...?Väärin!
Menen ammeeseen - vesi on hieman kuumempaa kuin vankien kidutuksessa tai leikkausinstrumenttien steriloimisessa käytetään - ja istun alas. Mikään ei ole pahempaa, kuin liimata torttu umpeen - paitsi se, että
se lisäksi kiinnittyy ammeen pohjaan polttavan kuumassa vedessä - mikä ei muuten pehmennä vahaa. Joten olen jumissa ammeessa, sananmukaisesti. Soitan ystävälleni Tammylle, joka jätti kosmetologikoulun kesken,
joten hänen täytyy tietää, miten vaha saadaan irti.
Ei ole oikein hyvä aloittaa keskustelua lauseella "peppuni ja
pimppani on liimautunut ammeeseen". Tammy halusi tietää tarkasti,
missä kohtiinpeppuani vaha on. "Onko kyse poskesta vai ryppynauhasta"
hän kysyi. Eikä edes yrittänyt kätkeä hihitystään. Kerroin hänelle
koko jutun.
Hän käski soittaa valmistajan asiakaspalveluun, jonka numeron löytyy
vahapaketista. Mutta käski myös keksiä hyvän peitetarinan.
"Tajuathan", hän sanoi, "että jos johonkin asiakaspaveluun soittaa
tämmöinen tapaus, ne käskevät odottaa hetken ja nauhoittavat puhelun.
Päädyt vielä radioon tai internettiin, jos kerrot suoran totuuden."
Siinä kun mietimme eri vaihtoehtoja, päädyn repimään vahaa irti
partahöylällä. Luoja, mikään ei tunnu niin hyvältä, kuin liimatatorttu
umpeen vahalla, keittää se kuumalla vedellä ja kiinnittyä
kylpyammeeseen ja SITTEN repiä vaha höylällä veks!
Keskustelun aikana (joka oli jo liukunut muille raiteille) löysin
paketista voidetta, jolla liiat vahat voi irrottaa. Kokeilin sitä
jaaloin kiljua riemusta: se toimii! Lopetin puhelun, jonka jälkeen
sain kaiken vahan pois. Paitsi että kiukukseni huomasin... karvat on
edelleen paikallaan. Ajelin ne kaikki pois höylällä. Minähän olin jo
täysin turta siinä vaiheessa. Vahapaketin laitoin takaisin
lääkekaappiin, eihän sitä koskaan tiedä, mlloin sitä tarvitaan. Esimerkiksi, jos vaikka viikset alkavat kasvaa!
Huomenna aion värjätä tukkani.
