kipu korjaa sängyn pohjalle
oottamaan kurjaa huomista
jonka saapuminen kestää jälleen tunteja, tunteja...
tunteja täynnä kylmää tuijotusta kattoon
seinään
peiton reunaan
onttoa silmien auki pitämistä
ilman kiintopistettä
muistan
kuinka ennen saatoin tuijottaa sinun kasvojasi
niitä maailman kauneimpia
tuntikausia vailla unta
sinä riitit
pidit kättäsi peiton reunalla
otin sen varovasti käteeni
painoin kasvoihini
ja kun saatoit avata sormesi silmilleni
hymyilin jotta lukisit mieleni
niin monena yönä siirtelin suortuvia poskipäiltäsi
niin monesta kuvasta koetan vieläkin niitä häätää
vain jotta näkisin sinut kokonaan
koska nyt olet liian kaukana
liian kaukana katsoa
