missä se rakkaus joka on niin täydellistä
jota näkee tänään pelkästään niis hyvis näytelmissä
missä on usko, joka saa mut vannoo
et huomenna mä hymyilen, kautta kiven ja kannon
en saanu morsioo, jäi perheestäni toive
nyt ei oo jäljel annettavaa kenellekään toiselle
ja vaikka haaveeni haihtuis savuna pilviin
sä et tuu koskaan näkee niitä kyynelii mun silmis
mä oon nähny tämän kummaltaki puolen
tänään avasin suuni en puhu siit enää huomen
se teki musta heikon ja samalla
se teki muhun haavan jota ei aikakaan paranna (ei!)
ostin menolipun vaikka
mä tiedän etten pääsekään pakenemaan aikaa
ku kävelen reppu selässä kohti sitä laivaa
mis istuu miehet jotka ei niit rajoi kaipaa
[kerto]
kohdusta hautaan matkalla laulan
saan pilvilinnaa rakentaa
mut ei se, ei se auta, en saa rauhaa
ehkä huomenna löydän jotain parempaa
kohdusta hautaan matkalla laulan
jatkan matkaa ku ei ollu mun aarre tääl
ei se auta ei
mut ehkä joskus vielä mä löydän mun sateenkaaren pään
[Casper]
mitä tahansa teenkin, minne meenki
tummat pilvet seuraa mut mä kestän sen sateenki
ei oo valoo kämpil, ei ketää oottamassa
vaan sun ääriviivat sekottuu harmaaseen massaan
usko toivo ja rakkaus, miksi kaikki kaikkoaa
juna jatkaa matkaa mutta ei oo sulle paikkojaa
kai se on mennyttä, mut se oli kaunista
tän kiiree keskel meinasin jo putoo vauhdista
mut mä tiedän, tää opettaa ja vahvistaa
enää en rakenna pilvilinnaani pahvista
aika pakata reppu, kääntää sivuu
mä toivon rakkaudella ajattelen sinuu
[Stabi]
tää opettaa ja tää vahvistaa
nyt kävellään vaan eri tahdissa
mä meen meen meen
minne mä lystään
[kerto]
[Stabi]
ku suunta on varma ni tienviitat vaan sekottaa
eikä mikään taaksepäin tsiigaamal helpota
mul oli joskus käsitys siit mitä oon ja mitä en
nyt oon kahenkymmenenkolmen vuoden ikänen
ja elämä lipsuu vaan sormien välistä hukkaan
ku hidastamatta ajan jokaiseen mutkaan
ne sanoo et elä jokainen päivä niinku viimenen
se meinaa vaan et huomennaki pitäis olla kiireinen
juosta kokemusten perässä, nopee kulkee elämä
jos sul on halu kulkee sokeen mut ei herätä
mä pidän suunnan varmana, mut on luotu kulkemaan
en jaksais päivääkään ilman uskoa suurempaan
huomennaki mä heittäydyn tuulen mukaan uudestaan
ku tiedän et ehkä jossain ylhääl mua kuunnellaan
ympärille katsomatta Babylonist suuntaan läpi
takas Eedeniin hyvän- ja pahantiedon puusta käsin
[kerto]
