Lähtösi Jälkeen sanat Edorf
Niin paljon pystyy muutama sana muuttamaan. Niin paljon pystyy murtamaa saada huutamaan. Nyt taidon kysyy sulta vaan vieläkö kaipaat. Vielä joskus mua muistellen vietätkö aikaa. Ja tiedätkö lainkaan, miten sua rakastan ja miten paljon sattuu, ku tiedän etten sua enää takas saa. Miten paljon tahtoisin olla vaan lähelläsi, käsikädessäsi, kuulla lämmön äänessäsi.
Mut kai meidän on tarkotus erillään nyt kulkee, eri tuulet tuntee, silmät eri sänkyihin sulkee.
Jotain tahdon silti aina merkitä myös sulle. Ehkä toisiamme joskus mietitään yön tullen. Vielki melkein kuulen hyvää yötä mulle kuiskaavan, äänesi ja sen kai ikuisesti tulen muistamaan. Mietteitältä usein itseni vietymään en saa uneen, ennen kun tiedän hänen saapuneen. On tähdet sammuneet.
Itken sun tähtesi jälleen, on pimeempää sun lähtösi jälkeen. Miks viileni ja vältteli tälleen. Tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen. Haluun kuulla äänesi jälleen, on hiljasta sun lähtösi jälkeen. Ja nyt kun sydän taas kaipaa taas sua, vaik en takas saa sua aina rakastan sua.
Vielki kasvoistasi kuva palaa mieleeni, mietin niit aikoja sit sua salaan kaipaa viereeni. Mut vaikkei sun kaa enää olla enää nytte yhdessä, haluun jotain pitää hengessä ja elää yhteydessä. Nyt tutut sanatkaan ei enää tunnu samalta vaan uuvuttavalta ja jo hymyilykin ei tuntuu pahalta. Mut ku halataan ystävinä turtuu haavat. Ja samaan haluu vastaas lähtöruutuun palata. Mut vaikka vuoksesi itkenkin edelleen joskus, kaipaan sua lohduks. Tiedän et vaik muistoillani ruoskisin itseni verille, vaikka yksin juoksisin sittenki perille, perille. Vain muistoni voi enää tuoda takas ne hetken, jotka vietin kun olis sun luonasi Rakas. Vielki muistan kuinka painoit hiljaa huulet mun suulle, mus sydän ei koskaan kuulunut muille kun sulle.
Itken sun tähtesi jälleen, on pimeempää sun lähtösi jälkeen. Miks viileni ja vältteli tälleen. Tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen. Haluun kuulla äänesi jälleen, on hiljasta sun lähtösi jälkeen. Ja nyt kun sydän taas kaipaa taas sua, vaik en takas saa sua aina rakastan sua.
Hämmennys ja pelko molemmat elämään liittyy. Mut kaikki sekava lopulta selvänä piirtyy. Ei ikin voinu arvata, toiseen että näin kiintyy. Ei me edetä mitään vaik pitää eteen päin siirtyy. Vaik nyt on onnistunu kai päästäämään irti. Tunteita sua kohtaan mä tuun aisaamaan silti. Pienet hetket sun kaa opettanu eniten. Eniten kai mä koskaan odottanu et miten. Paljon asioita oppii arvokkaana pitämää, sen arvoisena pidän mieltä vallottamaan ikävää. En haluu koskaan joutuu kadottamaan mitään mä oon saanu sydätäni pahoin haavoittamaan liittämään. Jos kävelämään sattunut tielläni sä, et oiskaan oisin ollu yksi pääs, vieläki äänet toistaa. Sitku lähdet kulkemaan tiedän, et lähdet pois vaan sä meet toista tietä ja sielläkin tähdet loistaa.
Itken sun tähtesi jälleen, on pimeempää sun lähtösi jälkeen. Miks viileni ja vältteli tälleen. Tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen. Haluun kuulla äänesi jälleen, on hiljasta sun lähtösi jälkeen. Ja nyt kun sydän taas kaipaa taas sua, vaik en takas saa sua aina rakastan sua.
Itken sun tähtesi jälleen, on pimeempää sun lähtösi jälkeen. Miks viileni ja vältteli tälleen. Tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen. Haluun kuulla äänesi jälleen, on hiljasta sun lähtösi jälkeen. Ja nyt kun sydän taas kaipaa taas sua, vaik en takas saa sua aina rakastan sua.
