Mietitäämpä vähän tätä väitettä jota tukitaan yleensä nuorille ettei ne kerjäis rahaa niide porukoilta tai sukulaisilta.
Jos raha ei tuo onnea, onko ojassa makaavat, rahattomat pummit onnellisia? Ne on kodittomia koska niillä ei ole rahaa asuntoon. Kuolevat nälkään koska niillä ei ole rahaa ruokaan. Tai kuolevat johonki tautiin koska ei ole varaa rokotuksiin, lääkkeisiin tai leikkauksiin. Ja elävät valtion veloissa koska ei ole varaa maksaa entisiä laskuja tai veroja. Niitä syrjitään koska ne on rahattomia pummeja jotka vain makoilee ojassa tai jossain puiston penkillä, ajetaan ulos kaupoista ja muilta julkisilta alueilta koska he ovat tyhjäntoimittajia. EI NIILLÄ OLE PAIKKAA MINNE MENNÄ! Jos niillä ois rahaa, toisko se niide elämään onnea?
Mutta! Ovatko miljonäärit onnellisia? He saavat kaiken materialistisen mitä haluavat. Osaavatko he enää nauttia pienistä asioista? Heillä ei välttämättä ole ystäviä, ja jos on, olisiko jos toisella ei olisi miljoona omaisuutta? Heidät ryöstetään, läheisiä kidnapataan ja vaaditaan lunnaita, koska heillä on rahaa. Ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä heidät tapetaan rahan vuoksi. Mutta taas toisaalta heillä on varaa vartioihin ja henkivartioihin itselleen ja läheisilleen. Mutta kuinka moni oikeasti on niin rikas? Onhan niitä, mutta prosentuaalisesti ei kyllä varmasti ole yli 10%:ia maailman väestöstä...
Joten mietippä siitä tuoko se raha onnea?
