Purdelo

Elämältä en enään osaa odottaan mitään muuta kuin surua. Aina kuin odottaa jotain suurta niin sitten saakan tyytyä pettymykseen ja suruun. En jaksa enään kauaan tätä menoa, Tää suru vetää minut maahan, kaikki tuntuu turhalta. Odotan vain sitä auttavaa kättä joka vetää minut pois pohjalta, sitä palapelin palaa jotta saisin tämän elämän kuntoon joka satuttaa erästä, ja se eräs olen minä. Kaikki tuntuu kaukaiselta. En osaa iloita samoista asioista kuin ennen. Jos vain löytäisin sen auttavan käden.