Ai miksi en käytä julkisia liikennevälineitä vaan ajan mieluummin omalla
autolla? No tässäpä vastaus!
Auto kotiin ja bussilla töihin. Tänä aamuna minulle selvisi, että se olisi
helpommin sanottu kuin tehty. Bussin pysäyttäminen on oma taiteenlajinsa.
Näytänkö pysähtymismerkin liian aikaisin, vai liian myöhään. Miten pysäytän
juuri oikean bussin, kun ne ajavat yhtenä pitkänä letkana. Pahimmassa
tapauksessa oma bussi ryhmittyy vasemmalle kaistalle muiden taakse, jolloin
pitäisi ampua hätäraketteja saadakseen katsekontakti kuskiin. Jos muita busseja
ei ole häiritsemässä, niin kuskit katselevat järjestäen vasemmalle ja saat
seistä lapio suorana lippua heilutellen, kunnes kuski viimetingassa väläyttää
vilkkua ja koukkaa pysäkille.
Ovi ei koskaan osu kohdalle. Jos seisot paikallasi, kuski tulkitsee ettet ole
tulossa kyytiin, ja heittää kurat kengillesi. Jos liikut oikealle, niin kuski
painaa kovemmin jarrua, ja jos liikut vasemmalle, niin hän höllää sitä.
Tarkoitus lienee saada ovi vähintään kymmenen metrin päähän paikasta jossa
seisot.
Millaisen lipun pyydän kuskilta. Jos sanoo keskustaan, niin koko bussi nauraa
takapenkkiä myöden. Jos sanon kertamaksu, niin kuski vittuilee: "lasten vai
aikuisten", ja tietysti maksajan iästä riippumatta. Sitten on vielä
seutulippuja ja muita hässäköitä,mutta kuskilta ei apua heru, hän on
kiinnostuneempi vasemmasta sivupeilistä kuin sinusta. Maksu pitäisi suorittaa
tasarahalla.Kokeile maksaa satasen setelillä kertamaksu ja kuski kaivaa sinulle
ämpärillisen vaihtorahaa takaisin. Laitanko rahat tiskille, vai lyönkö ne
kuskille kouraan. Teit niin tai näin, kuski murahtaa ja vittuilee minkä
kerkiää. Kun laitoin kahdenkympin setelin tiskille, kuski kehtasi murahtaa:
Suorista se! Missä vitussa lukee, että rahat viikattuna kiitos, "anteeksi herra
kuljettaja, mutta nyt ei tullut mankelia mukaan". Ei ihme, että joku leimaa
lippunsa sijasta kuskia nyrkkiraudalla turpaan.
Pidä kiinni. Kuskeilla on kiihdytysajajan refleksit ja keilaajan pelisilmä.
Pitää saada monta näyttävää kaatoa. Bussin nytkähtäessä liikkeelle, alkaa
ihmisflipperi. Yrität epätoivoisesti poukkoilla kohti takaosaa, huomataksesi,
että vain käytävänpuoleisilla penkeillä istutaan, tai niillä matkustaa jonkun
ostoskassi. Kun ystävällisesti pyydät saada istahtaa "vapaalle" paikalle, niin
matkustaja nousee hitaasti kuin lehmä suosta, mittaillen sinua katseellaan,
ikään kuin arvioiden sinun hygieniatasosi luokitusta. Jos bussi on tyhjä, niin
sinusta tulee automaattisesti spurgumagneetti. Bussikuskeilla on pirullinen
tapa haalia kyytiin kaikki haisevimmat spurgut, mitä maa päällään kantaa, ja he
kaikki haluavat tulla laulamaan juuri sinulle. Ei auta mikään, spurgun on pakko
liimautua kainaloosi kuin kuumemittari. Jos olet hiljaa, olet paska jätkä, jos
avaat suusi hän oksentaa siihen. Pahimmassa tapauksessa kuski heittää sinut
ulos.
Linja-autossa on tunnelmaa, ja sen voi aistia esim. nenällään. Krimi- turkkeihin
puetut muumiot miehittävät bussin etuosan, ja he yrittävät peitellä vuotavista
kroonikkovaipoista leviävää eteeristä tuoksuaan, kaatamalla pullollisen myskiä
päällensä. Takapenkillä matkustavalle astmaatikolle tämä on kuin sinappikaasua,
ja hän joutuukin pumppaamaan inhalaattoriaan kuin olisi täyttämässä jalkapalloa.
Tunnelmaa ei paranna sekään, että aamukahvin ärsyttämä suolisto saa matkustajat
moukaroimaan karmeita lettupieruja. Miksei sitä voinut paukutella bussia
odotellessa, pitikö ne parhaat pommit säästellä bussiin.
Älä koskaan istu keskiovien läheisyydessä. Kun ovet aukeavat, joudut auttamaan
äitiä jonka rattaissa istuu 13-vuotias poika. Kiitoksen sanaa ei heru, ja kun
yrität takaisin paikallesi, niin hehkeä kassi- alma on taikonut juustosämpyläsi
sillivoileiväksi, istumalla hajareisin eväskassisi päälle. Jos yrität lukea
lehteä bussissa, niin hartioillesi kasvaa äkkiä kaksi päätä lisää.
Bussista poistuminen on sekin suuri seikkailu. Bussissa ei ole tapana paljoa
puhua, ja katsekontaktia tulee vältellä.
Kun joku ikkunapaikkalainen haluaa jäädä pois, hän pomppaa pystyyn kuin jousi ja
mitään sanomatta pyyhkii suupielesi takamuksellaan, ähkiessään ylitsesi
käytävälle. Toinen ihmistyyppi samassa tilanteessa, tyytyy vain kyyhöttämään
sikiöasennossa ja aina pysäkin kohdalla kuuluu syvä huokaus. Kun sitten tilanne
tulee omalle kohdallesi, niin painonappia ei näy missään. Vieressäsi istuva
norsu on nukahtanut fiikus sylissään ja ei tee elettäkään siirtyäkseen. Pysäkki
häämöttää jo edessä ja et ole päässyt edes käytävälle. Dyykkaat läpi fiikuksen
käytävälle huomataksesi, ettei se vitun painonappi edes toimi. Sanot kuskille,
että haluat seuraavalla pois, ja kuski jarruttaa niin, että etupenkin vanhuksen
lasisilmät poksahtavat lentoon kuin samppanjapullon korkit. Bussi pysähtyy,
mutta ovet eivät aukea. Kuskin viimeiset saumat vittuilla: "Poistutaan
takaovista". Tällä kertaa bussi sentään pysähtyi. Yleensä se vain hiljentää ja
olettaa mummeleiden loikkivan ulos kahdenkympin vauhdissa. Ovathan ne voltteja
heittelevät eläkeläiset hilpeän näköisiä, mutta puuhun osuessaan ne voivat
haitata kuukkeleiden pesintää.
nim. "Julkisen liikenteen "ystävä..."
