yöPerhonen

musta tuntuu vieläkin samalta kun katson sua.. muistan ulkoa koko sen päivän kun tavattiin tai yöhän se oli. muutamassa tunnissa veit jalat alta. näen yhä edessäni miten hymyilit niin, olin sun lumoissas ja olen vieläkin. enkä tiedä olisinko edes niin onneton jos sut nyt toisen kanssa näkisin, sillä musta tuntuu et voin luopuu mistä vaan jos sinut onnelliseksi saan. mutta ethän pakota niistä päivistä luopumaan kun koko päivä maattiin sängyssä kahdestaan, niistä päivistä kun jouduttiin junaan juoksemaan tai istuttiin autossa musiikit liian kovallaan. niistä öistä kun puhuin sinut uneen tai kun ei kumpikaan sanonut sanaakaan. tai kun heräsin yöllä sinua potkimaan kun veit peiton etkä herännyt vaikkapurin sua korvaan. mutta melkein aina kun heräsin, en hetkeen uskaltanut hengittää sillä pelkäsin sinun olevan uni joka katoaa jos huomaat minun olevan valveilla.. Ja nyt olen hereillä ja sinä katoat hiljalleen vierestäni vaikket edes ollut unta. ei sinä olit jotain vieläkin uskomattomampaa..