Niityn lakastuva neliapila. Sitä sinä minulle olet.
En koskaan ole etsinyt neliapiloita, kunnes kerran alku syksystä sattumalta huomasin sinut muiden apiloitten seasta. Olit niin erilainen kuin muut, mutta en uskaltanut tulla lähemmäs vaan katselin sinua kaukaa.
Neliapilathan tuovat onnea, ja niinhän sinä toitkin. Vaikka en poiminut sinua, tarvitsin vain nähdä sinut ja se riitti tekemään päivästäni onnellisen. Vaikka olit muiden apiloiden seassa, löysin sinut aina vaivatta. Mutta en koskaa uskaltanut poimia sinua matkaani, enkä tulla katselemaan läheltä niitylle missä olit.
Neliapilatkin lakastuvat ja kuolevat pois. Ensimmäiset lumipisarat tulivat ja routa kuihdutti maan. Yhtäkkiä et ollutkaan enää lähelläni. Lakastuit apiloiden seasta ensimmäisenä. En löytänyt sinua enää katseellani mistään. Olit vain kadonnut. Talvi tuli sydämeeni.
Menetin taas itseni. Pariin kertaan luulin löytäneen uuden neliapilan, mutta ne olivat vain mieleni tepposia. Ehkä todellakin olit vain kesäinen neliapila, ja harmitti etten koskaan poiminut sinua mukaani.
Mutta talvikaan ei kestä ikuisesti. Aurinko alkoi taas lämmittämään, vaikka sydämessäni puhalsi kylmä viima. Ja yhtäkkiä sinä olitkin siinä. Aivan edessäni. Olin tietämättäni kävellyt aivan niityn viereen. Olit todellakin syntynyt uudelleen. Vaikka olit sama neliapila sinussa oli jotain uutta, kuin talvi olisi ollut jättänyt sinuun jälkensä.
Vihdoinkin olin niityllä, jonne en koskaan uskaltanut kävellä. Onni palasi jälleen ja lämpö lämmitti sydämen. Mutta edelleen en uskaltanut poimia sinua. Tulin vain niitylle, vietin aikaani kanssasi ja lähdin.
En edelleen tajunnut kesän katoavaisuutta. Nyt tuntuu taas kuin talvi tekisi tuloaan. Kuihdutko taas luotani pois? Kadotanko onneni, jonka sinulta sain? Neliapilatkaan eivät uusiudu joka vuosi, sinä olet kuihtumassa tällä kertaa kokonaan. En vain uskalla poimia sinua matkaani.
Jos en poimi sinua mukaani tänäkään kesänä ja talvi tekee tuloaan... pitäisikö minun silti jäädä niitylle odottamaan? Ehkä et kuolisi silti kokonaan pois. Mutta ole kiltti, anna minulle kolmas mahdollisuus poimia sinut matkaani. Anna minun viettää tämä viimeinen kesä niityllä luonasi.
Jos talvi taas tulee, ja vie sinut mukanaan, ja jos kuolet todellakin kokonaan pois. Niin anna minun edes vielä hetki tuntea onnea, ennekuin lumi peittää sinut näkyvistäni kokokaan. Neliapila oli vain hetken onnea...
