Nyt on kulunut about 4 kuukautta siitä, kun aloitin pääsykokeisiin pänttäämisen ja olen tosiaan lukenut päivittäin, tällä hetkellä on menossa kuudes kerta. Aamulla herään siinä 06:30 ja laitan ylex aamun radiolähetyksen nauhalle ja nukun vielä pari tuntia. Lukemisen aloitan siinä 09:00 ja jatkan aina tonne ainakin 15:30 asti. Sit on noin tunti vapaa-aikaa, jonka jälkeen menen lenkille ja kuuntelen mp3-soittimesta ylex aamun 4 tuntisen lähetyksen musiikit pois leikattuna. Ai miksi? No se on vaan niin mukava lenkillä rentoutua ja samalla kuulla juontajien hauskoja juttuja. Lenkin jälkeen nostan rautaa noin 30-45minuuttia. Sitten menen vielä noin 15-25km pyörälenkille (jollei ilma ole hanurista). Elikkäs päivän aikana tulee poltettua noin 1200-1800 kcal. Ja tätä samaa ainakin 6 päivää viikossa.
Lenkkeilyn ja liikunnan tulee mun mielestä olla nautinnollista eli se on kuin hyppisi ilosta paikallaan, mut kuitenkin etenee. Lenkkini on pituudeltaan noin 5-7 kilometriä, joskus nuorempana vedin yli 20km lenkkejä, mutta ne ei ollut enää hauskoja vaan puhtaita suorituksia(esim. olen juossut Kustavissa Vartsalan saaren ympäri. En myöskään ole osallistunut maratoneihin tai vastaaviin tapahtumiin, koska en missään nimessä halua kilpailla kenenkään kanssa, vaan haluan maksimoida hyvän olon tunteen.
Kun liikuta suoritukset on hoidettu niin kello alkaakin lähestyä kahdeksaa. Silloin on hyvä jatkaa nautinnon tavoittelua katsomalla playtv:seen(ps3:n liitetty digiboksipalikka) nauhoitettuja televisio ohjelmia(esim. Gilmore Girls). Viime kesätyöpaikassa naispuolinen työkaveri katsoi usein läppariltä kyseistä sarjaa ja omistikin kaikki tuotantokaudet. Silloin sanoin, etten tule tuota sarjaa katsomaan tulevaisuudessa. Nyt Gilmore Girls on mun ykkössarja ja mua harmitti tosi paljon, kun viime sunnuntaina tulikin sen paikalla jääkiekkoa. Sen voin sanoa nyt ja tulevaisuudessa, että en aio seurata mitään urheilumuodosta(aina jääkiekosta formuloiden kautta yleisurheiluun).
Välillä kummilapseni vierailevat luonamme, jolloin saa unohtaa kaikki lukemiset ja lenkkeilyt, koska 6v poikaa ja 4v tyttöä vahtiessa kunto kohoaa. Toisaalta heidän näkemisensä stressaa, koska haluan olla hauska ja sen vuoksi hyvää settiä pitäisi riittää. Kaikin puolin tulen heidän kanssaan hyvin toimeen(lapset ovat sanoneet, että olen kuin Dodo-pelle tai Mr. Bean), olisin varmaan ryhtynyt lastentarhanopettajaksi, mutta viime hetkellä juolahti mieleen, ettei välttämättä jokainen päivä voi olla maailman iloisin.
Kaiken kaikkiaan olen aina ollut kaveriporukassa se joka saa toiset nauramaan, niin mikä onkaan sen mukavampaa kun kertoo hyvän jutun ja kaveri alkaa juoda maitoa nenän kautta. Yksi vaikeimmista asioista on olla nauramatta omille jutuilleen. Yleensä on helpointa vääntää miesten kesken juttua alapääasioista ja kaikesta erotiikkaan liittyen(pitäen sisällään mm. sen vyön mitä jotkut naiset käyttävät). Kaikki nämä jutut juontaa juurensa siihen kun olin ala-asteikäinen ja isoveljeni oli juuri muuttanut pois kotoa ja mikäs se sieltä kaapista löytyikään(kyllä ja vielä saksankielinen). Eli opin hyvin nuorena sekä ihmisbiologiaa että saksan alkeita. Minulle mm. soitettu keskellä yötä, niin että kaveri pyysi että kertoisin sen naiselle diipadaapa-juttuja, mutta täytyy sanoa, että naisseurassa se on lähes mahdotonta, etenkin tuntemattomille.
