En tiedä koska selviin, en tiedä koska unohdan.
En voi enää kuunnella sun hengitystä kun nukut vierelläin.
En saa sua välillä mielestäin.
Kaipaan sua edelleen, olisin halunnut tästä parempaa.
Särjettyä ihmistä ei voi korjata, koskee koko ajan, mutta
yritän vain olla lujana.
Yritän unohtaa ne menneet ajat, aikoja joita en saa koskaan
takas.
En voi sille mitään jos olit mulle sitä huumetta, se huume
loppui ja katosi, elän nyt vain tuskissani ja murheissani
Seison kummiskin omilla jaloillain, en tuu kuuntelee sitä paskaa
mitä minusta mainitaan, en välitä enää mistään..
Haluaisin vain poistua maan päältä pikaisesti, ja syntyä uudelleen ja rakastua myös uudelleen, mutta se ei onnistu muuta kuin kerran..
en unohda sinua, kaipaan sinua, mutta tiedän sen ettet kaipaa minua tai edes välitä minusta..
en voi sille mitään, en halua kääntää päätäsi, käännyn pois ja itken kyyneleen, jos toisenkin, menen pois, kauas pois ja unohdan sinut sitten jonkun vuosien päästä..
