Äsken oli kämppä täynnä porukkaa ja kaks sekkaa ni non pois :D
Alkoki jo ahistaa... Lähtivät kauppaan/Alkoon.
Aloin lukee Kotron Mustaa morsianta ja järkytyin ihan kamalasti! Ihan ku oisin ite kirjottanu :O pelottaa..
"
I
sinä sanot
minä jätin sinut
matkat avartaa
välimakatkin
etkö vieläkään
edes kaukaa näe
sinä jätit minut aiemmin
sinä jätit minua joka ilta
minähän uskoin toivoin rakastin
loputtomasti
melkein loppuun asti
vaikka oltiin
monennessako hulluudessa jo
usko toivo rakkaus
kun suurin niistä on toivo
kuinka pieni on
usko rakkauteen
se menestys jota
en siksi sanoisi
vietteli sinut
minulle vieraaksi
katosit kiireeseen
jäit vauhdin vangiksi
sairastuit superlatiiveihin
me löydettiin steinbeckin helmi
painomustehumala
hukuit minäminämereen
harhailit minäminämaahan
toisiin todellisuuksiin
eikä minustakaan ollut kartaksi
sinulle eksyneelle
verkalleen mutta varmasti
vähävähää
salavihkaa
teki työtään näkymättömät nakertajat
vieras mies tuli taloon
joka ilta
putoan menneisiin
tätä kun kirjoitan
istun taas
sen kesän keinussa
kaikki on kaukana ja silti
noutomatkan päässä
monella tapaa voi nähdä
ja painottaa
niin kuin sanot
monin tavoin tehdä
tarinasta tikkaat
ja on jokainen tarina tosi tavallaan
monellakin
silti tuntuu että minulla ja sinulla
eri arkistot
me muistetaan eri tavalla
me unohdetaan eri tavalla
ei kipupisteitä
on isompia alueita
hyllyistä laatikoista komeroista
etsin esineitä kuvia
lauseenparsia
olen arkeologi kaivan
minämineraaleja
ekasta äikänaineesta
päiväkirjasta asti
murtaudun vuosien muurien läpi
ovi itsepetokseen aukeaa
kaipuun ja toivon
saranoiden varassa"
En ikinä ole päässy lukemaan tota ja kaikki on silti samaa mitä kirjotan
