hani.

Mä haluun matkaa kauas täältä,kunpa totuudelta voisin mä selkäni kääntää.Haluan vaan sut luoksemme takas,haluan et tiiät et oot meille rakas.Oot niin kaukana musta ja mä mietin,joka hetkee jonka sun kanssas vietin..Sut vietiin jonnekkin kauas pois,ottaisin sut mukaan takas jos sut hakea vois.Oot mielessäni sekä muistoissa.Muistan senkin kun me dokattii siel puistossa,missä aina ystävinä aikaa vietettiin.Toisiamme heikkoina hetkinä lohdutettiin.Mut ne ajat ei unohdu vaik ne on jo takana.Kaikki muistot viiltää sisimpääni niinkun katana,en muuta toivo kun vaan saisin olla sun luona,ja kohta tuut jo takas niin nopee ettet huomaa.Kai sä mua mietit kai sä mua kaipaat?Kai sä mua muistellen vietät aikaa?Aina kun on se aika tyynyyn painaa pää,sun kasvosi mun mieleen jää.En tiennyt miten ikävä voi näin paljon raastaa,täs joudun makaan yksin ei voi yhessä nauraa taaskaan.Aika vaan kuluu pois mun elämästä,jokin estää mua eteenpäin elämääni vetämästä.Oon silti liian nuori totuuden tajuamaan,ja kui paljon ikävä voi painaa ei muil oo hajuakaan.Jos kaikesta pyytäsin anteeks niin antaisitko?Jos antaisin sulle tukeni niin ottaisitko?Jos oisin surullinen niin huomaisitko?Ja jos huomaisit niin lohduttaisitko?Jos nyt takaisin tulisit niin halaisitko?Jos kokonaan pois lähtisin niin unohtaisitko?Tää kaipuu saa mut voimattomaksi,kaikki on hyvin aina kun me ollaan yhdessä kaikki.Oot liian kaukana kipua tunnen.Oispa kaikki niinkuin joskus silloin ennen..En voi millään mä tajuu vieläkään:Miten jokin sut mun luota pois voi viedäkkää.Mutta silti pää pysyy yhä tyynenä.Päätäni käännän, pidän pääni väkisin tyynyssä,kaikki sillon ennen oli kuin kaunista satua:tarinaa lumottua, en menneisyyttä aio katua.Tää loppusuora oli aivan liian kamalaa,jouduin yksin pimeässä mun laukkuni pakkaamaa,tiedettii monta viikkoa että tää on jo menoks tää on viimeinen kerta kun menit pois.Uutta sun verosta ihmistä en löydä millää,enkä tiiä elämästä enää yhtää mitää mä vaaa toivon sulle pelkästää nyt kaikkee hyvää..Pakko oli laittaa sut lukkojen taakse tyrmää,tiedän että sydämet lisää tulee särkee,ja tiedettii kaikki aina että ei tässä oo järkee.En voi millää enää kelaa enkä nukahtaa,se satuttaa ja sydämmeni kiduttaa ja tappaa.Yksin olen himassa nyt tekemättä mitää,mutta ei me enää tehdä virheitä yhtää lisää

<3