Pettävä elämä:
"Kun astuu riippusillalle, tuntuu aluksi, kuin olisi vielä jossain kosketuksessa maahan. Mutta vähitellen tajuaa, että elementti on vaihtunut toiseen. Maa on poissa. Yht' äkkiä on vain ilmaa. Ja kaukana alhaalla tietysti vettä. Kuin jokin odottamassa. Veden pinnassa on monimutkaisia, kiemurtelevia kuvioita, kuin sormenjälkiä. Tavassa, jolla silta heiluu, on jotain rauhoittavaa: se muistuttaa ääntä, joka kaikuu koko ruumiissa. Mutta se silta oli erilainen. Jo sen koko. Sen yksinäisyys. Vaikka silta painaa tuhansia tonneja, se tuntuu ympärillään olevan suuren mustan tyhjyyden rinnalla heiveröiseltä, melkein hauraalta. Jos torneihin meneviä raskaita vaijereita katsoi liian pitkään, tuntui, kuin olisi pudonnut. Sillalla oli kaide, mutta se ei tuntunut riittävän. Se voisi pettää, kun siitä pitää kiinni."
© Copyright MOFFALES.
