Kosiminen
Tämän päivän kaava pariutumisasioissa on yleensä seuraavanlainen: tavataan, rakastutaan, muutetaan yhteen, mennään kihloihin ja solmitaan avioliitto. Tähän ei enää välttämättä kuulu miehen (tai naisen) suorittama kosinta vaan avioitumaan päädytään yhteisen pohdinnan jälkeen. Tämä on aiheuttanut sen, että jotkut morsiamet ovat jääneet kaipaamaan ”oikeaa kosintaa”. Mikäli miehestä tuntuu, että sellainen voisi olla paikallaan, asia on helppo hoitaa: romanttisia ruusuja, polvistuminen ja ”tulisitko vaimokseni” tuskin pilaavat yhteisen tulevaisuuden alkua. Mikäli mies ei itse oivalla neidon kaipaavan perinteistä kosintaa, neito voi vallan hyvin siitä hänelle vihjaista joko suoraan tai luotettavan ystävän välityksellä.
Nykyään eivät enää sulhaset käy pyytämässä perheen päältä – tulevalta apeltaan – tyttären kättä (lupaa avioitumiseen) vaan avioon aikovat sopivat asioista keskenään. Jonkinlainen uusromantiikan herääminen lienee kuitenkin meneillään, sillä moni mies on yllättänyt niin tulevan vaimonsa kuin appivanhempansakin tällä kohteliaalla eleellä. Mikään välttämättömyys tämä ei tietenkään ole, mutta sopivassa tilanteessa suoritettu tiedustelu tulevan apen suhtautumisesta asioiden saamaan käänteeseen voi jättää mukavat muistot kummallekin osapuolelle.
Kihlautuminen
Nykyään kihlautumisella ei mitään lainopillista merkitystä. Kihlaus on kahden ihmisen keskenään tekemä sopimus avioitumisesta. Tämän vuoksi ei ole mahdollista mennä naimisiin ilman kihlausta, vaikkei kihlasormuksia hankittaisikaan tai kihlajaisia vietettäisi. Yksikään oikeustoimikelpoinen ihminen ei voi vahingossa tai tietämättään solmia avioliittoa. Siksi se hetki, jolloin yhdessä päätetään avioliiton solmimisesta, on kihlaushetki. Luonnollisesti pari voi itse päättää, mitä hetkeä he alkavat kutsumaan kihlapäiväksi. Se voi olla päivä jolloin kosittiin, päivä jolloin sormukset vaihdettiin tai vaikkapa kihlajaisjuhlien päivä. Kihloihin mennään viimeistään siis sinä hetkenä, kun yhdessä haetaan avioliiton esteiden tutkintaa. Kihlautumisesta ei tarvitse kertoa kenellekään, jolloin ollaan ns. salakihloissa.
Nykyään moni pari menee kihloihin sopimatta tulevien häiden ajankohtaa, päättäen ajankohdaksi ‘sitten joskus’ tai jotkut menevät vain kihloihin aikomattakaan avioitua koskaan. Viimeisessä tapauksessa pari haluaa näyttää kenties olevansa ‘vakavammin’ yhdessä kuin vain seurustellen, mutta eivät kuitenkaan halua/uskalla avioliittoa solmia. Tälläinen ‘kihlautuminen’ ei kuitenkaan tiukasti ottaen ole kihlautuminen lainkaan, sillä kihlautumisen koko idea on juuri sopiminen avioliittoon menemisestä tulevaisuudessa. Toisaalta kihlautuminen on todellakin ainoastaan kahden henkilön keskinäinen sopimus, mitä mikään ulkopuolinen instanssi ei valvo, joten pariskunta voi yhdessäoloaan kutsua ihan miksi haluavat.
Kihlauksen kestosta sanottiin joskus menneisyydessä, että soveliasta oli olla kihloissa kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen. Nykyisin kihloissa voidaan olla lain vaatima vähimmäisaika viikko (avioliiton esteiden tutkinta) tai vaikka vuosikymmeniä.
Kihlasormus
Kihlasormukset eivät ole lainkaan pakolliset, mutta yleensä sellaiset kuitenkin hankitaan. Tapana on hankkia sormus sekä naiselle että miehelle roomalaisilta perityn käytännön mukaisesti vasemman käden nimettömään, mutta kukaan ei estä hankkimasta sormusta vain naiselle. Ja kuten sanottu: lupaus on kihlaus, ei sormus.
Kihlasormuksen mallista tai materiaalista ei ole olemassa mitään sääntöjä, muodit muuttuvat jatkuvasti. Ennen kihlasormus oli useimmiten sileä, mutta nykyään siinä voi olla kuvioita, timantteja ja muita jalokiviä. Kihlasormus voi olla myös valkokultaa tai platinaa, samaa metallia käytetään myöhemmin myös vihkisormuksessa. Kummallakin voi olla aivan samanlaiset sormukset tai sormukset voivat olla saman malliset, mutta miehen sormus leveämpi tms. Aivan yhtä hyvin sormukset voivat olla myös täysin erilaiset. Naisen sormus voidaan valita myös sillä silmällä, että se tulee sopimaan hyvin yhteen tulevan vihkisormuksen kanssa. Vielä tällä hetkellä useimmiten miehellä on vain yksi sormus, joten miehen sormus täytyisi valita siten, että se tulee kestämään mahdollisimman hyvin vuosikymmenienkin päivittäisen käytön. Nykyään kuitenkin yhä useammin myös sulhanen ottaa käyttöönsä kihlasormuksen lisäksi vihkisormuksen, jolloin miehenkin täytyy jo kihlasormusta valittaessa ottaa huomioon sen sopivuus yhteen tulevan vihkisormuksen kanssa.
Sormuksiin kaiverretaan useimmiten kihlatun nimi ja kihlauspäivämäärä. Matin sormuksessa lukee ‘Maija 3.8.2004’ ja Maijan sormuksessa ‘Matti 3.8.2004’. Miehen sormukseen voidaan halutessa kaivertaa sitten myöhemmin myös vihkipäivämäärä, mikäli kihlasormus jää miehen ainoaksi sormukseksi.
Kihlauksesta kertominen
Tiedon kihlauksesta voi saattaa ystävien ja tuttavien tietoon monin eri tavoin. Mikäli vanhemmille ei ole ilmoitettu kihlautumisesta jo etukäteen, on se kohteliasta tehdä mahdollisimman nopeasti kihlautumisen jälkeen.
Sormukset nimettömissä ja läheisimmille sukulaisille ja ystäville kertominen ovat nykyään tavallisin tapa. Kihlauksesta voi myös ilmoittaa sanomalehdessä, mutta hyvin hiljaisia ovat sanomalehtien ‘Kihlautuneita’ -osastot nykyään. Aikoinaan oli ilmoituksessa tapana kertoa vanhempien nimet, kihlaparin nimet sekä tittelit, mutta myöhemmin jäivät ensin vanhempien nimet ja sitten kihlaparin tittelit pois. Nykyään voi hyvinkin nähdä kihlajaisilmoituksen, missä lukee vain: ‘Törtsä ja Plösä sormustettu.’ Tuollaisesta ilmoituksesta eivät kyllä muut kuin aivan lähipiirin ihmiset tunnista kihlaparia, josko hekään.
Vanhat tapaoppaat kertovat myös erillisistä kihlakorteista. Kortti oli muodoltaan pitkulainen, keskeltä taitettu ja siihen kirjoitettiin morsiamen nimi vasemmalle ja sulhasen nimi oikealle. Kortti lähetettiin sitten ystäville ja sukulaisille. Uusi käytöksen kultainen kirja vuodelta 1997 sanoo myös, että mikäli kihlaparilla on erilliset omat käyntikortit, voivat he tuoda julki kihlauksensa lähettämällä asiaankuuluville henkilöille molempien kortit samassa kirjekuoressa. Valveutuneiden vastaanottajien pitäisi siitä ymmärtää, että kyseessä on kihlaus ja he rientävät heti onnittelemaan. Ikävä kyllä pelkään, että mikäli nykyään joku saa kirjeen, missä on vain kaksi käyntikorttia, ei hän ymmärrä sitä kihlausilmoitukseksi.
Kihlajaisjuhlat
Kihlajaiskahvit voivat tarjota niin sulhasen kuin morsiamenkin vanhemmat eikä mikään estä kihlautuneita järjestämästä kahvitusta itse. Jokainen pari voi itse miettiä, tarjoaako kihlajaisväelle kuohuvaa ja kahvit kakun kera vai peräti päivällisen. Tilaisuuteen kutsutaan esimerkiksi lähimmät sukulaiset ja myös tulevien häiden kaaso ja bestman voivat kuulua seurueeseen. Kihlajaiset ovat oivallinen tilaisuus morsiamen isälle puheenpidon harjoitteluun ennen varsinaista koitosta – häitä. Lahjaksi tuodaan kukkia ja lähimmät voivat antaa myös muita lahjoja. Monet järjestävät lisäksi vauhdikkaat juhlat ystäväpiirille. Sormukset on yleensä pujotettu sormiin jo ennen kihlajaisjuhlia, mutta tästä voidaan tehdä myös juhlien kohokohta.
Silloin kun pidetään yllätyskihlajaiset, ei kutsussa kerrota tilaisuuden syytä tai kerrotaan väärä syy hämäykseksi. Vasta paikan päällä kihlapari tai heidän uskottunsa julkistaa kihlauksen.
